Psalm 103
1 Ein Psalm Davids. Lobe den HERRN, meine Seele, und was in mir ist, seinen heiligen Namen!
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2 Lobe den HERRN, meine Seele, und vergiß nicht, was er dir Gutes getan hat,
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3 der dir alle deine Sünden vergibt und heilet alle deine Gebrechen,
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4 der dein Leben vom Verderben erlöset, der dich krönet mit Gnade und Barmherzigkeit,
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
5 der deinen Mund fröhlich machet, und du wieder jung wirst wie ein Adler.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6 Der HERR schaffet Gerechtigkeit und Gericht allen, die Unrecht leiden.
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7 Er hat seine Wege Mose wissen lassen, die Kinder Israel sein Tun.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8 Barmherzig und gnädig ist der HERR, geduldig und von großer Güte.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9 Er wird nicht immer hadern, noch ewiglich Zorn halten.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10 Er handelt nicht mit uns nach unsern Sünden und vergilt uns nicht nach unserer Missetat.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11 Denn so hoch der Himmel über der Erde ist, läßt er seine Gnade walten über die, so ihn fürchten.
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12 So ferne der Morgen ist vom Abend, lässet er unsere Übertretung von uns sein.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13 Wie sich ein Vater über Kinder erbarmet, so erbarmet sich der HERR über die, so ihn fürchten.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14 Denn er kennet, was für ein Gemächte wir sind; er gedenket daran, daß wir Staub sind.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Ein Mensch ist in seinem Leben wie Gras; er blühet wie eine Blume auf dem Felde.
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16 Wenn der Wind darüber geht, so ist sie nimmer da, und ihre Stätte kennet sie nicht mehr.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17 Die Gnade aber des HERRN währet von Ewigkeit zu Ewigkeit über die, so ihn fürchten, und seine Gerechtigkeit auf Kindeskind
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18 bei denen, die seinen Bund halten und gedenken an seine Gebote, daß sie danach tun.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19 Der HERR hat seinen Stuhl im Himmel bereitet, und sein Reich herrschet über alles.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20 Lobet den HERRN, ihr seine Engel, ihr starken Helden, die ihr seinen Befehl ausrichtet, daß man höre die Stimme seines Worts.
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21 Lobet den HERRN, alle seine Heerscharen, seine Diener, die ihr seinen Willen tut!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22 Lobet den HERRN, alle seine Werke, an allen Orten seiner HERRSChaft! Lobe den HERRN, meine Seele!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
