< Sprueche 30 >
1 Dies sind die Worte Agurs, des Sohns Jakes, Lehre und Rede des Mannes Leithiel, Leithiel und Uchal.
Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.
2 Denn ich bin der allernärrischste, und Menschenverstand ist nicht bei mir.
Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.
3 Ich habe Weisheit nicht gelernet, und was heilig sei, weiß ich nicht.
En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.
4 Wer fähret hinauf gen Himmel und herab? Wer fasset den Wind in seine Hände? Wer bindet die Wasser in ein Kleid? Wer hat alle Enden der Welt gestellet? Wie heißt er und wie heißt sein Sohn? Weißt du das?
Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka on asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?
5 Alle Worte Gottes sind durchläutert und sind ein Schild denen, die auf ihn trauen.
Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.
6 Tue nichts zu seinen Worten, daß er dich nicht strafe, und werdest lügenhaftig erfunden.
Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.
7 Zweierlei bitte ich von dir, die wollest du mir nicht weigern, ehe denn ich sterbe;
Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:
8 Abgötterei und Lügen laß ferne von mir sein; Armut und Reichtum gib mir nicht; laß mich aber mein bescheiden Teil Speise dahinnehmen.
Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
9 Ich möchte sonst, wo ich zu satt würde, verleugnen und sagen: Wer ist der HERR? Oder wo ich zu arm würde, möchte ich stehlen und mich an dem Namen meines Gottes vergreifen.
Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.
10 Verrate den Knecht nicht gegen seinen HERRN; er möchte dir fluchen und du die Schuld tragen müssest.
Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.
11 Es ist eine Art, die ihrem Vater flucht und ihre Mutter nicht segnet;
On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.
12 eine Art, die sich rein dünkt und ist doch von ihrem Kot nicht gewaschen;
On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.
13 eine Art, die ihre Augen hoch trägt und ihre Augenlider emporhält;
Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;
14 eine Art, die Schwerter für Zähne hat, die mit ihren Backenzähnen frißt und verzehret die Elenden im Lande und die Armen unter den Leuten.
Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.
15 Die Igel hat zwo Töchter: Bring her, bring her! Drei Dinge sind nicht zu sättigen, und das vierte spricht nicht: Es ist genug:
Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:
16 die Hölle, der Frauen verschlossene Mutter, die Erde wird nicht Wassers satt, und das Feuer spricht nicht: Es ist genug. (Sheol )
Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on. (Sheol )
17 Ein Auge das den Vater verspottet und verachtet, der Mutter zu gehorchen, das müssen die Raben am Bach aushacken und die jungen Adler fressen.
Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.
18 Drei Dinge sind mir zu wunderlich, und das vierte weiß ich nicht:
Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
19 des Adlers Weg im Himmel, der Schlangen Weg auf einem Felsen, des Schiffs Weg mitten im Meer und eines Mannes Weg an einer Magd.
Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.
20 Also ist auch der Weg der Ehebrecherin; die verschlinget und wischet ihr Maul und spricht: Ich habe kein Übels getan.
Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.
21 Ein Land wird durch dreierlei unruhig, und das vierte mag es nicht ertragen:
Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:
22 ein Knecht, wenn er König wird; ein Narr, wenn er zu satt ist;
Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,
23 eine Feindselige, wenn sie geehelicht wird, und eine Magd, wenn sie ihrer Frauen Erbe wird.
Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.
24 Vier sind klein auf Erden und klüger denn die Weisen:
Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.
25 die Ameisen, ein schwach Volk, dennoch schaffen sie im Sommer ihre Speise;
Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;
26 Kaninchen, ein schwach Volk, dennoch legt es sein Haus in den Felsen;
Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;
27 Heuschrecken haben, keinen König, dennoch ziehen sie aus ganz mit Haufen;
Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;
28 die Spinne wirkt mit ihren Händen und ist in der Könige Schlössern.
Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.
29 Dreierlei haben einen feinen Gang, und das vierte gehet wohl:
Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:
30 Der Löwe, mächtig unter den Tieren, und kehrt nicht um vor jemand;
Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;
31 ein Wind von guten Lenden; und ein Widder; und der König, wider den sich niemand darf legen.
Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.
32 Hast du genarret und zu hoch gefahren und Böses vorgehabt, so lege die Hand aufs Maul.
Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.
33 Wenn man Milch stößt, so macht man Butter draus; und wer die Nase hart schneuzet, zwingt Blut heraus; und wer den Zorn reizet, zwingt Hader heraus.
Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.