Sprueche 14
1 Durch weise Weiber wird das Haus erbauet; eine Närrin aber zerbricht es mit ihrem Tun.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 Wer den HERRN fürchtet, der gehet auf rechter Bahn; wer ihn aber verachtet, der weicht aus seinem Wege.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 Narren reden tyrannisch; aber die Weisen bewahren ihren Mund.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Wo nicht Ochsen sind, da ist die Krippe rein; aber wo der Ochse geschäftig ist, da ist viel Einkommens.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 Ein treuer Zeuge lüget nicht; aber ein falscher Zeuge redet türstiglich Lügen.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 Der Spötter suchet Weisheit und findet sie nicht; aber dem Verständigen ist die Erkenntnis leicht.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Gehe von dem Narren; denn du lernest nichts von ihm.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 Das ist des Klugen Weisheit, daß er auf seinen Weg merkt; aber das ist der Narren Torheit, daß es eitel Trug mit ihnen ist.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Die Narren treiben das Gespött mit der Sünde; aber die Frommen haben Lust an den Frommen.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 Wenn das Herz traurig ist, so hilft keine äußerliche Freude.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 Das Haus der Gottlosen wird vertilget; aber die Hütte der Frommen wird grünen.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 Es gefällt manchem ein Weg wohl; aber endlich bringt er ihn zum Tode.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Nach dem Lachen kommt Trauern, und nach der Freude kommt Leid.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 Einem losen Menschen wird's gehen, wie er handelt; aber ein Frommer wird über ihn sein.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 Ein Alberner glaubt alles; aber ein Witziger merkt auf seinen Gang.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 Ein Weiser fürchtet sich und meidet das Arge; ein Narr aber fährt hindurch türstiglich.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 Ein Ungeduldiger tut närrisch; aber ein Bedächtiger hasset es.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 Die Albernen erben Narrheit; aber es ist der Witzigen Krone, vorsichtiglich handeln.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 Die Bösen müssen sich bücken vor den Guten und die Gottlosen in den Toren des Gerechten.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 Einen Armen hassen auch seine Nächsten; aber die Reichen haben viel Freunde.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 Der Sünder verachtet seinen Nächsten; aber wohl dem, der sich der Elenden erbarmet!
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Die mit bösen Ränken umgehen, werden fehlen; die aber Gutes denken, denen wird Treue und Güte widerfahren.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 Wo man arbeitet, da ist genug; wo man aber mit Worten umgeht, da ist Mangel.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 Den Weisen ist ihr Reichtum eine Krone; aber die Torheit der Narren bleibt Torheit.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 Ein treuer Zeuge errettet das Leben; aber ein falscher Zeuge betrügt.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 Wer den HERRN fürchtet, der hat eine sichere Festung, und seine Kinder werden auch beschirmet.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 Die Furcht des HERRN ist eine Quelle des Lebens, daß man meide die Stricke des Todes.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 Wo ein König viel Volks hat, das ist seine HERRLIchkeit; wo aber, wenig Volks ist, das macht einen HERRN blöde.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 Wer geduldig ist, der ist weise; wer aber ungeduldig ist, der offenbart seine Torheit.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 Ein gütiges Herz ist des Leibes Leben; aber Neid ist Eiter in Beinen.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 Wer dem Geringen Gewalt tut, der lästert desselben Schöpfer; aber wer sich des Armen erbarmet, der ehret Gott,
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 Der Gottlose bestehet nicht in seinem Unglück; aber der Gerechte ist auch in seinem Tode getrost.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 Im Herzen des Verständigen ruhet Weisheit und wird offenbar unter den Narren.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 Gerechtigkeit erhöhet ein Volk; aber die Sünde ist der Leute Verderben.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 Ein kluger Knecht gefällt dem Könige wohl; aber einem schändlichen Knechte ist er feind.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
