Job 9
1 Hiob antwortete und sprach:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ja, ich weiß fast wohl, daß also ist, daß ein Mensch nicht rechtfertig bestehen mag gegen Gott.
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Hat er Lust, mit ihm zu hadern, so kann er ihm auf tausend nicht eins antworten.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Er ist weise und mächtig wem ist's je gelungen, der sich wider ihn gelegt hat?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Er versetzt Berge, ehe sie es inne werden, die er in seinem Zorn umkehret.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Er weget ein Land aus seinem Ort, daß seine Pfeiler zittern.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Er spricht zur Sonne, so gehet sie nicht auf, und versiegelt die Sterne.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Er breitet den Himmel aus allein und gehet auf den Wogen des Meers.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Er machet den Wagen am Himmel und Orion und die Glucke und die Sterne gegen Mittag.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Er tut große Dinge, die nicht zu forschen sind, und Wunder, deren keine Zahl ist.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Siehe, er gehet vor mir über, ehe ich's gewahr werde, und verwandelt sich, ehe ich's merke.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Siehe, wenn er geschwind hinfähret, wer will ihn wiederholen? Wer will zu ihm sagen: Was machst du?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Er ist Gott, seinen Zorn kann niemand stillen; unter ihm müssen sich beugen die stolzen HERREN.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 Wie sollt ich denn ihm antworten und Worte finden gegen ihn?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Wenn ich auch gleich recht habe, kann ich ihm dennoch nicht antworten sondern ich müßte um mein Recht flehen.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Wenn ich ihn schon anrufe, und er mich erhöret, so glaube ich doch nicht, daß er meine Stimme höre.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 Denn er fähret über mich mit Ungestüm und macht mir der Wunden viel ohne Ursache.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Er läßt meinen Geist sich nicht erquicken, sondern macht mich voll Betrübnis.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Will man Macht; so ist er zu mächtig; will man Recht, wer will mein Zeuge sein?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Sage ich, daß ich gerecht bin; so verdammet er mich doch; bin ich fromm, so macht er mich doch zu Unrecht.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Bin ich denn fromm, so darf sich's meine Seele nicht annehmen. Ich begehre keines Lebens mehr.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Das ist das Eine, das ich gesagt habe: Er bringet um beide den Frommen und Gottlosen.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Wenn er anhebt zu geißeln, so dringet er fort bald zum Tode und spottet der Anfechtung der Unschuldigen.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Das Land aber wird gegeben unter die Hand des Gottlosen, daß er ihre Richter unterdrücke. Ist's nicht also? Wie sollte es anders sein?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Meine Tage sind schneller gewesen denn ein Läufer; sie sind geflohen und haben nichts Gutes erlebt.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 Sie sind vergangen wie die starken Schiffe, wie ein Adler fleugt zur Speise.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Wenn ich gedenke, ich will meiner Klage vergessen und meine Gebärde lassen fahren und mich erquicken,
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 so fürchte ich alle meine Schmerzen, weil ich weiß, daß du mich nicht unschuldig sein lässest.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Bin ich denn gottlos, warum leide ich denn solche vergebliche Plage?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Wenn ich mich gleich mit Schneewasser wünsche und reinigte meine Hände mit dem Brunnen,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 so wirst du mich doch tunken in Kot, und werden mir meine Kleider scheußlich anstehen.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Denn er ist nicht meinesgleichen, dem ich antworten möchte, daß wir vor Gericht miteinander kämen.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Es ist unter uns kein Schiedsmann, noch der seine Hand zwischen uns beide lege.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Er nehme von mir seine Rute und lasse sein Schrecken von mir,
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 daß ich möge reden und mich nicht vor ihm fürchten dürfe; sonst kann ich nichts tun, das für mich sei.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
