Job 41
1 Kannst du den Leviathan ziehen mit dem Hamen und seine Zunge mit einem Strick fassen?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Kannst du ihm eine Angel in die Nase legen und mit einem Stachel ihm die Backen durchbohren?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Meinest du, er werde dir viel Flehens machen oder dir heucheln?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Meinest du, daß er einen Bund mit dir machen werde, daß du ihn immer zum Knecht habest?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Kannst du mit ihm spielen wie mit einem Vogel, oder ihn deinen Dirnen binden?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Meinest du, die Gesellschaften werden ihn zerschneiden, daß er unter die Kaufleute zerteilet wird?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Kannst du das Netz füllen mit seiner Haut und die Fischreusen mit seinem Kopf?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Wenn du deine Hand an ihn legst, so gedenke, daß ein Streit sei, den du nicht ausführen wirst.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Siehe, seine Hoffnung wird ihm fehlen; und wenn er sein ansichtig wird, schwinget er sich dahin.
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Niemand ist so kühn, der ihn reizen darf; wer ist denn, der vor mir stehen könne?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Wer hat mir was zuvor getan, daß ich's ihm vergelte? Es ist mein, was unter allen Himmeln ist.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 Dazu muß ich nun sagen, wie groß, wie mächtig und wohl geschaffen er ist.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Wer kann ihm sein Kleid aufdecken? Und wer darf es wagen, ihm zwischen die Zähne zu greifen?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Wer kann die Kinnbacken seines Antlitzes auftun? Schrecklich stehen seine Zähne umher.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Seine stolzen Schuppen sind wie feste Schilde, fest und enge ineinander.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 Eine rührt an die andere, daß nicht ein Lüftlein dazwischengehet.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 Es hängt eine an der andern, und halten sich zusammen, daß sie sich nicht voneinander trennen.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Sein Niesen glänzet wie ein Licht; seine Augen sind wie die Augenlider der Morgenröte.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 Aus seinem Munde fahren Fackeln, und feurige Funken schießen heraus.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Aus seiner Nase gehet Rauch wie von heißen Töpfen und Kessel.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Sein Odem ist wie lichte Lohe, und aus seinem Munde gehen Flammen.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 Er hat einen starken Hals; und ist seine Lust, wo er etwas verderbet.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Die Gliedmaßen seines Fleisches hangen aneinander und halten hart an ihm, daß er nicht zerfallen kann.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Sein Herz ist so hart wie ein Stein und so fest wie ein Stück vom untersten Mühlstein.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Wenn er sich erhebt, so entsetzen sich die Starken; und wenn er daherbricht, so ist keine Gnade da.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Wenn man zu ihm will mit dem Schwert, so regt er sich nicht; oder mit Spieß, Geschoß und Panzer.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Er achtet Eisen wie Stroh und Erz wie faul Holz.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 Kein Pfeil wird ihn verjagen; die Schleudersteine sind wie Stoppeln.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Den Hammer achtet er wie Stoppeln; er spottet der bebenden Lanze.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Unter ihm liegen scharfe Steine und fährt über die scharfen Felsen wie über Kot.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Er macht, daß das tiefe Meer siedet wie ein Topf, und rührt es ineinander, wie man eine Salbe menget.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Nach ihm leuchtet der Weg, er macht die Tiefe ganz grau.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 Auf Erden ist ihm niemand zu gleichen; er ist gemacht ohne Furcht zu sein.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Er verachtet alles, was hoch ist; er ist ein König über alle Stolzen.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
