Psalm 65

1 Dem Musikmeister. Ein Psalm Davids. Ein Lied. Dir gebührt Lobpreis, o Gott, auf Zion, und dir bezahle man Gelübde!

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Jumala, sinua kiitetään Zionissa hiljaisuudessa; ja sinulle maksetaan lupaus.

2 Der du Gebete hörst, zu dir kommt alles Fleisch.

Sinä kuulet rukouksen; sentähden tulee kaikki liha sinun tykös.

3 Meine Verschuldungen hatten mich überwältigt, aber du deckst unsere Vergehungen zu.

Meidän pahat tekomme meitä kovin raskauttavat; mutta anna sinä meille synnit anteeksi.

4 Wohl dem, den du erwählst und nahen lässest, daß er in deinen Vorhöfen wohne, damit wir uns ersättigen an den Gütern deines Hauses, deines heiligen Tempels.

Autuas on se, jonkas valitset ja otat tykös, asumaan kartanoissas: hän ravitaan sinun huonees ja pyhän templis hyvyydestä.

5 Mit furchtbaren Thaten antwortest du uns nach deiner Gerechtigkeit, du Gott, der du unser Heil bist, du Zuversicht aller der fernen Enden der Erde und des Meers,

Kuule meitä ihmeellisestä vanhurskaudesta, meidän autuutemme Jumala, kaikkein turva maan päällä ja kaukana meressä,

6 der durch seine Kraft die Berge feststellt, mit Stärke gegürtet ist,

Joka vuoret vahvistat voimallas, ja olet hankittu väkevyydellä,

7 der das Brausen des Meeres stillt, das Brausen seiner Wellen und das Toben der Völker,

Sinä joka asetat meren pauhinan ja hänen aaltoinsa pauhinan, ja kansain metelin;

8 so daß sich die Bewohner der äußersten Enden vor deinem Zeichen fürchten: die Länder gegen Morgen und gegen Abend versetzest du in Jubel.

Että ne hämmästyisivät, jotka niissä maan äärissä asuvat, sinun ihmeitäs. Sinä iloitat kaikki liikkuvaiset aamulla ja ehtoona.

9 Du hast das Land heimgesucht und hast es getränkt, hast es gar reich gemacht mit einem Gottesbache voll Wasser, bereitest Getreide für sie, denn also bereitest du das Land.

Sinä etsiskelet maan ja liotat sen ja teet sen ylen rikkaaksi: Jumalan virta on vettä täynnä: sinä kasvatat heidän jyvänsä, ettäs näin maan valmistat.

10 Du tränkst seine Furchen, lockerst seine Schollen, weichst es durch Regenschauer auf, segnest sein Gewächs.

Sinä juotat hänen vakonsa ja kastat hänen kyntönsä: sateella sinä ne pehmität, ja siunaat hänen laihonsa.

11 Du kröntest das Jahr mit deiner Güte, und deine Geleise triefen von Fett.

Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläs, ja sinun askelees tiukkuvat rasvasta.

12 Es triefen die Auen der Steppe, und mit Jubel gürten sich die Hügel.

Korven laitumet myös tiukkuvat, ja kukkulat ovat ympäri iloissansa.

13 Die Anger sind mit Herden von Schafen bekleidet, und die Thalgründe hüllen sich in Korn: sie jauchzen einander zu und singen.

Kedot ovat laumaa täynnä, ja laaksossa on tihkiältä jyviä, niin että siitä ihastutaan ja myös lauletaan.