Psalm 34
1 Von David, als er seinen Verstand vor Abimelech verstellte, und der ihn forttrieb, und er von dannen ging. Ich will Jahwe preisen alle Zeit, sein Lob soll beständig in meinem Munde sein.
Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
2 Jahwes soll sich meine Seele rühmen; die Elenden sollen es hören und sich freuen.
Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
3 Verherrlicht Jahwe mit mir und laßt uns miteinander seinen Namen erheben!
Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
4 So oft ich Jahwe suchte, erhörte er mich und aus allem, was ich gefürchtet, errettete er mich.
Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
5 Die auf ihn blickten, wurden leuchtenden Angesichts, und ihr Antlitz brauchte nicht zu erblassen.
Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
6 Hier ist so ein Elender, welcher rief, und Jahwe hörte und half ihm aus allen seinen Nöten.
Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
7 Der Engel Jahwes lagert sich rings um die, die ihn fürchten, und reißt sie heraus.
Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
8 Schmeckt und seht, daß Jahwe gütig ist; wohl dem Manne, der bei ihm Zuflucht sucht!
Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
9 Fürchtet Jahwe, ihr, seine Heiligen; denn die ihn fürchten, haben keinen Mangel.
Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
10 Junge Löwen darben und hungern; aber die, die Jahwe suchen, haben keinen Mangel an irgend einem Gut.
Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
11 Kommt, Kinder, hört mir zu; ich will euch die Furcht Jahwes lehren!
Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
12 Wer ist der Mann, der Leben begehrt, zahlreiche Lebenstage wünscht, um Glück zu erleben?
Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
13 Wahre deine Zunge vor Bösem und deine Lippen vor trügerischer Rede!
Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
14 Halte dich fern vom Bösen und thue Gutes, suche Frieden und jage ihm nach!
Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
15 Das Antlitz Jahwes ist wider die, die Böses thun, daß er ihr Gedächtnis von der Erde vertilge.
Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 Die Augen Jahwes sind auf die Frommen gerichtet, und seine Ohren auf ihr Geschrei.
Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
17 Sie schrieen und Jahwe hörte und rettete sie aus allen ihren Nöten.
Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
18 Jahwe ist denen nahe, die zerbrochenes Herzens sind, und hilft denen, die ein zerschlagenes Gemüt haben.
Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
19 Zahlreich sind die Leiden des Frommen, aber Jahwe errettet ihn aus allen.
Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
20 Er behütet alle seine Gebeine, daß ihrer keines zerbrochen wird.
Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
21 Den Gottlosen wird das Unheil töten, und die den Frommen hassen, werden büßen.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
22 Jahwe erlöst die Seele seiner Knechte, und alle, die bei ihm Zuflucht suchen, werden nicht büßen.
Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
