Psalm 102
1 Gebet eines Elenden, wenn er schmachtet und vor Jahwe seine Klage ausschüttet. Jahwe, höre mein Gebet und laß mein Schreien vor dich kommen!
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Verbirg dein Antlitz nicht vor mir, wenn mir angst ist! Neige dein Ohr zu mir; wenn ich rufe, eilends erhöre mich!
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Denn meine Tage sind wie ein Rauch verschwunden, und meine Gebeine sind wie von Brand durchglüht.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Mein Herz ward versengt und verdorrte wie Gras; denn ich vergesse, mein Brot zu essen.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 Von meinem lauten Stöhnen klebt mein Gebein an meinem Fleisch.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Ich gleiche dem Pelikan in der Wüste, bin wie ein Käuzlein in Ruinen.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Ich bin schlaflos und klage wie ein einsamer Vogel auf dem Dach.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Unaufhörlich lästern mich meine Feinde; die wider mich toben, schwören bei mir.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Denn ich esse Asche wie Brot und mische meinen Trank mit Thränen
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 wegen deines Grimms und deines Zorns; denn du hast mich emporgehoben und hingeschleudert.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Meine Tage gleichen einem langgestreckten Schatten, und ich verdorre wie Gras.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Du aber, Jahwe, thronst ewig, und dein Name währt durch alle Geschlechter.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Du wirst dich erheben, dich Zions zu erbarmen; denn es ist Zeit, sie zu begnadigen, denn die ihr bestimmte Frist ist eingetreten.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Denn deine Knechte hängen mit Liebe an ihren Steinen und jammern über ihren Schutt.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Und die Heiden werden den Namen Jahwes fürchten, und alle Könige der Erde deine Herrlichkeit,
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 weil Jahwe Zion wieder aufgebaut hat, erschienen ist in seiner Herrlichkeit,
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 sich dem Gebete des Nackten zugewendet und ihr Gebet nicht verschmäht hat.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Aufgeschrieben werde solches vom kommenden Geschlecht, und das Volk, das geschaffen werden soll, preise Jahwe,
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 daß er von seiner heiligen Höhe herabgeschaut, Jahwe vom Himmel auf die Erde geblickt hat,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 um das Seufzen des Gefangenen zu hören, die dem Tode Verfallenen loszumachen,
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 daß man in Zion den Namen Jahwes verkünde und seinen Ruhm in Jerusalem,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 wenn sich die Völker allzumal versammeln und die Königreiche, um Jahwe zu dienen.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Er hat auf dem Wege meine Kraft gebeugt, meine Lebenstage verkürzt.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Ich spreche: Mein Gott, nimm mich nicht hinweg in der Hälfte meiner Tage, du, dessen Jahre durch alle Geschlechter währen.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Du hast vor Zeiten die Erde gegründet, und der Himmel ist deiner Hände Werk.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Sie werden vergehen, du aber bleibst: Sie werden insgesamt wie ein Gewand zerfallen; wie ein Kleid wirst du sie wechseln, und sie werden dahinfahren.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 Du aber bist derselbe, und deine Jahre nehmen kein Ende.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Die Kinder deiner Knechte werden sicher wohnen, und ihre Nachkommen beständig vor dir bleiben.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
