Sprueche 5
1 Mein Sohn, merke auf meine Weisheit, neige meiner Einsicht dein Ohr,
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 daß du Überlegung bewahrst, und deine Lippen Erkenntnis behalten.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 Denn von Honigseim triefen die Lippen der Fremden, und glätter als Öl ist ihr Gaumen.
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 Aber zuletzt ist sie bitter wie Wermut, scharf wie ein zweischneidiges Schwert.
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 Daß sie ja den Pfad des Lebens verfehle, schweifen ihre Geleise, sie weiß nicht wohin.
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Nun denn, ihr Söhne, gehorcht mir und weicht nicht ab von den Reden meines Mundes.
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Laß deinen Weg fern von ihr sein und nahe dich nicht der Thür ihres Hauses,
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 daß du nicht anderen deine Jugendblüte preisgebest und deine Jahre einem Grausamen,
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 daß sich nicht Fremde von deinem Vermögen sättigen, und der Ertrag deiner Mühen nicht in das Haus eines Auswärtigen komme,
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 und du zuletzt stöhnen müssest, wenn dir Leib und Fleisch hinschwinden,
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 und sprechen müssest: Ach! daß ich Zucht gehaßt habe, und mein Herz die Rüge verschmäht hat!
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 daß ich nicht der Stimme meiner Lehrer gehorcht und denen, die mich unterwiesen, mein Ohr nicht geneigt habe!
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Fast wäre ich völlig ins Unglück geraten inmitten der Versammlung und der Gemeinde.
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Trinke Wasser aus deiner Zisterne und was aus deinem Brunnen hervorquillt.
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Sollen deine Quellen nach außen überfließen, deine Wasserbäche auf die freien Plätze?
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Dir allein müssen sie gehören und nicht Fremden neben dir.
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Dein Born sei gesegnet, daß du Freude habest vom Weibe deiner Jugend.
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 Die liebliche Hinde und anmutige Gazelle ihre Brüste mögen dich allezeit berauschen; durch ihre Liebe mögest du immerdar in Taumel geraten.
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 Warum aber, mein Sohn, wolltest du durch eine Fremde in Taumel geraten und den Busen einer Auswärtigen umarmen?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 Denn eines jeden Wege liegen klar vor den Augen Jahwes, und alle ihre Geleise bahnet er.
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 Die eignen Verschuldungen fangen ihn, den Gottlosen, und durch die Stricke seiner Sünde wird er festgehalten.
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 Sterben wird er aus Mangel an Zucht und ob seiner großen Narrheit wird er hintaumeln.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
