Klagelieder 3
1 Ich bin der Mann, der Elend sah unter der Rute seines Grimms.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Mich hat er getrieben und geführt in Finsternis und tiefes Dunkel.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Ja, gegen mich kehrt er immer auf neue den ganzen Tag seine Hand.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Aufgerieben hat er mein Fleisch und meine Haut, meine Gebeine zerbrochen,
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 rings um mich aufgebaut Gift und Drangsal,
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 mich in tiefe Finsternis versetzt wie in der Urzeit Verstorbene.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Er hat mich ummauert ohne Ausweg, meine Ketten beschwert;
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 ob ich auch schreie und rufe, er hemmt mein Gebet,
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 vermauerte meine Wege mit Quadern, verstörte meine Pfade.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Ein lauernder Bär war er mir, ein Löwe im Hinterhalt.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Er hat meine Wege in die Irre geführt und mich zerrissen, mich verödet gemacht,
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 hat seinen Bogen gespannt und mich aufgestellt als Ziel für den Pfeil,
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 in meine Nieren gesandt seines Köchers Söhne.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Ich ward zum Gelächter für alle Völker, ihr Spottlied den ganzen Tag.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Er sättigte mich mit Bitternissen, berauschte mich mit Wermut
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 und ließ meine Zähne Kiesel zermalmen, mich in Asche mich wälzen.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Du raubtest meiner Seele den Frieden, ich vergaß des Glücks
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 und sprach: dahin ist meine Lebenskraft, mein Vertrauen auf Jahwe.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Gedenke meines Elends und meiner Irrsal, des Wermuts und des Gifts!
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Es gedenkt, es gedenkt und ist gebeugt in mir meine Seele.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Dies will ich zu Herzen nehmen, darum will ich hoffen:
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Jahwes Gnaden sind ja noch nicht aus, sein Erbarmen ja nicht zu Ende;
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 jeden Morgen ist es neu, groß ist deine Treue!
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Mein Teil ist Jahwe, spricht meine Seele, darum will ich auf ihn hoffen.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Gütig ist Jahwe gegen die, so auf ihn harren, gegen die Seele, die ihn sucht.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Gut ist's, schweigend zu harren auf die Hilfe Jahwes.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Gut ist's dem Manne, zu tragen das Joch in seiner Jugend.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Er sitze einsam und schweige, weil er's ihm auferlegt.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Er berühre mit seinem Munde den Staub, vielleicht ist noch Hoffnung;
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 biete dem, der ihn schlägt, die Wange, werde mich Schmach gesättigt.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Denn nicht auf ewig verstößt der Herr.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 sondern, wenn er betrübt hat, so erbarmt er sich wieder nach der Fülle seiner Gnade.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Denn er plagt nicht aus Lust und betrübt die Menschenkinder.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Daß man unter die Füße tritt alle Gefangenen des Landes,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 das Recht eines Mannes beugt vor dem Antlitz des Höchsten,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 eines Menschen Streitsache verdreht, - sollte das der Herr nicht sehn?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Wer ist, der da sprach, und es geschah, ohne daß der Herr es geboten?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Geht nicht aus dem Munde des Höchsten hervor das Böse und das Gute?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Was seufzt der Mensch, so lang er lebt? Ein jeder seufze über seine Sünden!
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Laßt uns unsern Wandel prüfen und erforschen und zu Jahwe uns bekehren!
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Laßt uns Herz und Hände erheben zu Gott im Himmel!
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Wir haben gesündigt und sind ungehorsam gewesen, du hast nicht vergeben,
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 hast dich verhüllt in Zorn und uns verfolgt, gemordet ohne Erbarmen,
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 hast dich in Gewölk verhüllt, daß kein Gebet hindurchdrang.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Zu Kehricht und Abscheu machtest du uns inmitten der Völker.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Ihren Mund rissen auf über uns alle unsere Feinde.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Grauen und Grube ward uns zu teil, Verwüstung und Verderben.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Ströme Wassers thränt mein Auge über das Verderben der Tochter meines Volks.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Ruhelos fließt mein Auge ohne Aufhören,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 bis daß herniederschaue und darein sehe Jahwe vom Himmel.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Meine Thräne zehrt an meiner Seele um alle Töchter meiner Stadt.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Mich jagten, jagten wie einen Vogel die, so mir grundlos feind sind,
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 machten in der Grube mein Leben verstummen und warfen Steine auf mich.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Wasser strömte über mein Haupt; ich dachte: ich bin verloren!
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Ich rief deinen Namen, Jahwe, aus tief unterster Grube.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Du hörtest mein Rufen: “Verschließe dein Ohr nicht; komm mich zu erquicken, mir zu helfen!”
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Du warst nahe, als ich dich rief, sprachst: “Sei getrost!”
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Du führtest, o Herr, meine Sache, erlöstest mein Leben.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Du hast, o Jahwe, meine Unterdrückung gesehn, hilf mir zu meinem Recht!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Du hast all' ihre Rachgier gesehn, all' ihre Pläne wider mich,
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 hast ihr Schmähen gehört, o Jahwe, all' ihre Pläne wider mich,
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 die Reden meiner Widersacher und ihr stetes Trachten wider mich.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Schau, ob sie sitzen oder aufstehen, ich bin ihr Spottlied!
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Du wirst ihnen lohnen, Jahwe, nach ihrer Hände Werk,
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 wirst ihr Herz verstocken - dein Fluch über sie!
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Du wirst sie im Zorn verfolgen und vertilgen unter Jahwes Himmel weg!
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
