Job 39
1 Weißt du die Zeit, da die Felsgemsen werfen? Beobachtest du der Hirschkühe Kreißen?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Zählst du die Monde, die sie trächtig gehen, und weißt du die Zeit, wann sie gebären?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Sie kauern nieder, lassen ihre Jungen durchbrechen, werden rasch ihrer Wehen ledig.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Ihre Jungen erstarken, wachsen auf im Freien, laufen fort und kehren nicht wieder zurück.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Wer hat den Wildesel frei gelassen und wer des Wildfangs Bande gelöst,
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 dem ich die Wüste zur Behausung gab und die Salzsteppe zur Wohnung?
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Er lacht des Getöses der Stadt; das Lärmen des Treibers hört er nicht.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Was er auf den Bergen erspäht, ist seine Weide, und allem Grünen spürt er nach.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Wird dir der Wildochs willig dienen oder wird er an deiner Krippe übernachten?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Vermagst du den Wildochsen mit dem Leitseil an die Furche zu fesseln oder wird er dir folgend die Thalgründe ackern?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Verlässest du dich auf ihn, weil seine Kraft so groß, und überlässest du ihm deinen Ernteertrag?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Traust du ihm zu, daß er deine Saat einbringe und auf deine Tenne sammle?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Der Straußenhenne Fittich schlägt lustig; ist's fromme Schwinge und Feder?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Nein! sie überläßt der Erde ihre Eier und brütet sie am Boden aus
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 und vergißt, daß ein Fuß sie zerdrücken und das Wild der Steppe sie zertreten kann.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Sie ist hart gegen ihre Jungen, als gehörten sie ihr nicht; ob umsonst ihre Mühe, das ängstigt sie nicht.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Denn Gott hat ihr Klugheit versagt und keinen Anteil an Verstand gegeben.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Zur Zeit, da sie sich emporpeitscht, verlacht sie das Roß und seinen Reiter.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Giebst du dem Rosse Heldenkraft? Bekleidest du seinen Hals mit flatternder Mähne?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Machst du es springen wie die Heuschrecke? Sein prächtiges Schnauben, wie furchtbar!
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Es scharrt im Thalgrund und freut sich der Kraft, zieht aus entgegen dem Harnisch.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Es lacht der Furcht und erschrickt nicht und macht nicht kehrt vor dem Schwert.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Auf ihm klirrt der Köcher, der blitzende Speer und die Lanze,
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Mit Toben und Ungestüm schlürft es den Boden und hält nicht Stand, wenn die Trompete tönt.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 So oft die Trompete tönt, ruft es: Hui! und wittert den Streit von ferne, der Anführer donnernden Ruf und das Schlachtgeschrei.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Hebt der Habicht kraft deiner Einsicht die Schwingen, breitet seine Fittiche aus nach Süden hin?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Oder fliegt auf dein Geheiß der Adler so hoch und baut sein Nest in der Höhe?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Auf dem Felsen wohnt und horstet er, auf des Felsen Zacke und Hochwacht.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Von dort erspäht er den Fraß; in weite Ferne blicken seine Augen.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Und seine Jungen schlürfen Blut, und wo Erschlagene sind, da ist er.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
