Job 34
1 Elihu hob sodann wieder an und sprach:
Ja Elihu vielä sanoi:
2 Hört, ihr Weisen, meine Worte, und ihr Verständigen leiht mir euer Ohr.
Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.
3 Denn das Ohr prüft die Worte, wie der Gaumen die Speise kostet.
Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.
4 Das Rechte wollen wir ausfindig machen, gemeinsam erkennen, was gut ist.
Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.
5 Denn Hiob hat gesagt: “Ich bin schuldlos, doch Gott hat mir mein Recht entzogen.
Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.
6 Trotz meines Rechtes soll ich lügen? Mich traf ein böser Pfeil, ohne mein Verschulden.”
Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.
7 Wo ist ein Mann wie Hiob, der Lästerung wie Wasser trinkt,
Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,
8 zur Genossenschaft mit Übelthätern schreitet und zum Umgang mit Frevlern?
Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?
9 Denn er hat gesagt: “Der Mensch hat keinen Nutzen davon, daß er mit Gott Freundschaft hält.”
Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.
10 Darum, ihr Einsichtigen, hört mir zu: Ferne sei es, daß Gott Frevel übte, und der Allmächtige Unrecht!
Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.
11 Nein, des Menschen Thun vergilt er ihm und nach des Mannes Wandel läßt er's ihm ergehen.
Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.
12 Ja wahrlich, Gott handelt nicht ungerecht und der Allmächtige beugt nicht das Recht.
Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.
13 Wer hat ihm die Erde anvertraut? Und wer hat die ganze Welt gegründet?
Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?
14 Wenn er auf sich nur achtete, seinen Geist und Odem an sich zöge,
Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.
15 so würde alles Fleisch miteinander vergehen, und der Mensch würde wieder zu Staub.
Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.
16 Hast du Verstand, so höre dies, leihe dein Ohr dem Laute meiner Worte.
Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.
17 Kann auch, wer das Recht haßt, die Zügel führen? Oder willst du den Gerechten, Gewaltigen ins Unrecht setzen?
Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?
18 Ihn, der zum König spricht: “Du Nichtswürdiger!” “du Gottloser” zu Edlen?
Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!
19 Der nicht Partei für Fürsten nimmt, noch den Reichen vor dem Armen bevorzugt; denn seiner Hände Werk sind sie alle.
Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.
20 Augenblicklich sterben sie und mitten in der Nacht: das Volk wird aufgerüttelt, und sie fahren dahin; und den Starken beseitigt man, ohne eine Hand zu rühren.
Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.
21 Denn seine Augen schauen auf eines jeden Wege, und alle seine Schritte sieht er.
Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.
22 Keine Finsternis giebts und kein so tiefes Dunkel, da sich die Übelthäter bergen könnten.
Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.
23 Denn er braucht nicht erst auf einen Mann zu achten, damit er vor Gott zum Gericht erscheine.
Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.
24 Er zerschmettert Starke ohne Untersuchung und läßt andre an ihre Stelle treten.
Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;
25 Somit kennt er ihre Thaten und stürzt sie über Nacht, und sie werden zermalmt.
Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.
26 Ihre Missethat geißelt er, da, wo alle es sehen,
Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,
27 darum, weil sie von ihm abgefallen sind und alle seine Wege außer acht gelassen haben,
Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;
28 damit sie das Geschrei des Armen vor ihn brächten, und er das Schreien der Elenden hörte.
Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.
29 Und wenn er Ruhe schaft, wer will ihn verurteilen? Wenn er das Antlitz verbirgt, wer kann ihn schauen? Und dennoch wacht er über Volk und Menschen,
Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?
30 daß nicht ein ruchloser Mensch herrsche, nicht Fallstricke des Volks.
Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.
31 Denn hat man etwa zu Gotte gesagt: “Ich trage, will nicht Übles thun!
Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.
32 “Über das, was ich nicht sehe, belehre du mich; wenn ich Unrecht gethan habe, will ich's nicht wieder thun”.
Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.
33 Soll er es nach deinem Sinne vergelten, weil du verschmähst? Denn du mußt bestimmen und nicht ich! Und was du weißt sprich aus!
Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.
34 Einsichtige Leute werden mir sagen, und ein weiser Mann, der mir zuhört:
Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.
35 “Hiob redet ohne Einsicht, und seine Worte sind ohne Überlegung.”
Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.
36 O, möchte doch Hiob fort und fort geprüft werden wegen seiner Einwände nach Sünderart!
Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.
37 Denn zu seiner Sünde fügt er Frevel; in unserer Mitte höhnt er und macht viel Redens gegen Gott.
Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.
