2 Samuel 22
1 David richtete an Jahwe die Worte dieses Lieds zu der Zeit, als Jahwe ihn aus der Hand aller seiner Feinde und aus der Hand Sauls errettet hatte.
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 Er sprach: Jahwe ist mein Fels in meiner Drangsal und der mir Rettung schafft.
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3 Mein Gott ist mein Hort, bei dem ich Zuflucht suche, mein Schild und mein Heilshorn, meine Burg und meine Zuflucht, mein Befreier, der du von Gewaltthat mich befreist.
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 Den Preiswürdigen rufe ich, Jahwe, so werde ich von meinen Feinden befreit.
'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Denn umringt hatten mich Wasserwogen, tückische Bäche schreckten mich;
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
7 Da mir angst ward, rief ich Jahwe an und zu meinem Gotte schrie ich: Er erhörte aus seinem Palaste meine Stimme und mein Geschrei drang zu seinen Ohren.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Er blickte her - da wankte die Erde; des Himmels Grundfesten erbebten und schwankten hin und her, weil er ergrimmt war.
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Rauch stieg auf in seiner Nase, und Feuer fraß aus seinem Munde, glühende Kohlen brannten von ihm aus.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Er neigte den Himmel und ließ sich herab, während Dunkel unter seinen Füßen war.
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Er bestieg einen Kerub und flog dahin und schwebte einher auf den Fittigen des Windes.
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 Er umgab sich mit Finsternis als einer Hütte, mit Wasserdunkel, dichte Wolken.
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Vom Glanze vor ihm brachen hervor Hagel und Feuerkohlen;
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 es donnerte vom Himmel Jahwe und der Höchste ließ seine Stimme erschallen.
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 Er schleuderte Pfeile und zerstreute sie, blitzte Blitze und scheuchte sie.
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Da wurden sichtbar die Betten des Meeres, bloßgelegt die Grundfesten des Erdkreises vor dem Schelten Jahwes, vor dem Schnauben des Odems seiner Nase.
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Er langte herab aus der Höhe, ergriff mich, zog mich aus großen Wassern.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Er entriß mich meinem starken Feinde, meinen Hassern, weil sie mir zu mächtig waren.
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 Sie überfielen mich an meinem Unglückstage, aber Jahwe ward meine Stütze.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 Er führte mich heraus in freien Raum, riß mich heraus, weil er Wohlgefallen an mir hatte.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 Jahwe erweist mir nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände vergilt er mir.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 Denn ich hielt inne die Wege Jahwes und frevelte nicht gegen meinen Gott.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 Denn alle seine Rechte sind mir gegenwärtig, und seine Satzungen schob ich nicht beiseite.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 Ich war redlich gegen ihn und hütete mich vor meiner Verschuldung:
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 Da vergalt mir Jahwe nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände vor seinen Augen.
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Gegen die Liebreichen zeigst du dich liebreich, gegen die Redlichen zeigst du dich redlich.
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 gegen den Lauteren zeigst du dich lauter und gegen den Verkehrten zeigst du dich verdreht.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 Und du schaffst Hilfe gedrücktem Volke, aber die Augen aller Hoffärtigen erniedrigst du.
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Denn du bist mein Leuchte, Jahwe, und Jahwe erhellt meine Finsternis.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 Denn durch dich zerbreche ich Mauern, mit meinem Gotte springe ich über Wälle.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 Gottes Weg ist vollkommen! Das Wort Jahwes ist durchläutert: ein Schild ist er allen, die bei ihm Zuflucht suchen.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Denn wer ist Gott außer Jahwe, und wer ein Hort außer unserem Gott?
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 Dem Gott, der mich mit Stärke gürtet und meinen Weg eben macht;
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 der meine Füße den Hindinnen gleich macht und mich auf Höhen stellt;
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 der meine Hände streiten lehrt, daß meine Arme den ehernen Bogen spannen.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Und du gabst mir den Schild deines Heils und deine Herablassung machte mich groß.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 Du machtest weiten Raum für meinen Schritt, und meine Knöchel wanken nicht.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Ich verfolgte meine Feinde und holte sie ein und kehrte nicht um, bis ich sie vernichtet;
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 ich vernichtete und zerschmetterte sie, daß sie nicht mehr aufstanden und hinsanken unter meine Füße.
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Du gürtetest mich mit Stärke zum Streit, beugtest meine Widersacher unter mich.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 Du ließest mein Feinde vor mir fliehen; meine Hasser - die rottete ich aus!
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 Sie schrieen - aber da war kein Helfer, zu Jahwe - aber er antwortete ihnen nicht.
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Und ich zermalmte sie wie Staub auf dem Boden, wie Gassenkot zertrat ich sie, goß ich sie aus.
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Du errettetest mich aus Völkerfehden, setzest mich zum Haupte der Heiden: Leute, die ich nicht kannte, wurden mir unterthan.
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 Aufs Hörensagen gehorchen sie mir, die Söhne der Fremde schmeicheln mir.
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Die Söhne der Fremde schmachten dahin und zittern hervor aus ihren Schlössern.
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 Es lebt Jahwe und gepriesen ist mein Hort, und hoch erhaben der Gott, der Fels meines Heils;
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 der Gott, der mir Rache gab und die Völker unter mich that,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 der mich herausnahm aus meinen Feinden, und über meine Widersacher erhöhtest du mich. Vor dem Manne voll Gewaltthaten errettetest du mich.
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Darum will ich dich preisen, Jahwe, unter den Heiden und deinem Namen singen,
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51 der seinem Könige großes Heil verleiht und seinem Gesalbten Huld erweist, David und seinem Samen bis in Ewigkeit!
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
