Psalm 92

1 Ein Lied, ein Gesang, für den Sabbattag. Gar köstlich ist's, dem Herrn zu danken und Deinem Namen, Höchster, Lob zu singen,

Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

2 des Morgens Deine Huld zu künden und in den Nächten Deine Treue

Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

3 zum Psalter mit zehn Saiten und zur Harfe, zum Saitenspiele auf der Zither.

Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

4 Du, Herr, erfreust mich durch Dein Tun; ich juble über Deiner Hände Werk.

Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

5 Wie groß sind Deine Werke, Herr, und Deine Pläne tief!

Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

6 Der Törichte bemerkt es nimmer; der Tor beachtet's nicht.

Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

7 Wenn Frevler blühn, so ist's wie mit dem Gras. Die Übeltäter sprossen alle nur, damit sie ewig untergehen.

Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

8 Du aber bist der Höchste, Herr, in Ewigkeit.

Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

9 Denn Deine Feinde kommen um, Herr, Deine Feinde; die Übeltäter werden allesamt zerstreut.

Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

10 Dem wilden Stiere gleich wächst meine Kraft; gleichwie von Öl, so ist mein Alter frisch.

Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

11 Mein Auge sieht mit Lust auf meine Gegner; mit Freuden hört mein Ohr von meiner Widersacher Niederlagen.

Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

12 Der Fromme sproßt wie eine Palme, und wächst wie eine Zeder auf dem Libanon,

Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

13 ins Haus des Herrn verpflanzt und in den Höfen unseres Gottes grünend,

Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

14 sie tragen noch im Alter Früchte, beständig grün und markig bleibend,

Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

15 zur Kunde, daß der Herr gerecht, daß er mein Hort ist ohne Tadel.

Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.