Psalm 147
1 Lobpreist den Herrn! Weil er so gut, ist unser Gott des Lobes wert; weil er so liebevoll, des Ruhmes würdig.
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Der Herr erbaut Jerusalem; er sammelt die Zerstreuten Israels.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 Er heilet die gebrochenen Herzen und lindert ihre Schmerzen
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Der Sterne Zahl hat er bestimmt und ruft sie all mit Namen auf.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Ja, unser Herr ist groß, gewaltig, und seine Weisheit unbeschreiblich.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Der Herr hebt die Gebeugten auf; die Frevler aber beugt er in den Staub. -
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 So dankt dem Herrn in Wechselchören! So singet auf der Zither unserm Gott,
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 ihm, der den Himmel deckt mit Wolken und so der Erde Regen schafft, der Gras auf Bergen sprossen läßt,
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 und der dem Wilde Futter gibt, den jungen Raben das, wonach sie rufen!
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Er hat nicht Lust an Rosses Stärke; nicht achtet er des Mannes Kraft.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Dem Herrn gefallen, die vor ihm sich fürchten, und wer auf seine Gnade harrt. -
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Lobpreis den Herrn, Jerusalem! Lobsinge, Sion, deinem Gott!
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 Er festigt deiner Tore Riegel und segnet darin deine Söhne,
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 und wieder gibt er deinen Grenzen Frieden und sättigt dich mit feinstem Weizen.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 Zur Erde sendet er sein Wort, und schnell läuft sein Befehl.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 Wie Wolle gibt er Schnee und streut den Reif wie Asche.
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Er wirft sein Eis wie Brocken hin; vor seiner Kälte bleibt das Wasser stehen.
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Dann sendet er sein Wort; er macht sie schmelzen. Er gibt mir leis Befehl, und sie zergehn in Wasser.
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 Er, der sein Wort läßt Jakob hören, Gesetz und Rechte Israel.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 So hat er keinem Heidenvolk getan, seine Gebote lehrte er sie nicht. Alleluja!
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
