Psalm 106
1 Alleluja! Dem Herrn sagt Dank! Denn er ist gut! Auf ewig währet seine Huld.
Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Wer redet würdig von des Herren großen Taten, verkündet all sein Lob?
Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Heil denen, die das Richtige befolgen und es zu jeder Zeit recht machen! -
Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Gedenke meiner, Herr, begnadigst Du Dein Volk und kommt Dein Heil, so denk auch meiner,
Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 daß Deiner Auserwählten Glück ich noch erlebe und mich der Freude Deines Volkes freue und mit den ewig Deinen jubiliere!
että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 Gesündigt haben wir mit unsren Vätern, unrecht und frevelhaft gehandelt.
Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 Schon unsere Väter merkten nicht auf Deine Wunder in Ägypten und dachten nicht an Deine Gnadenfülle. - Sie haderten am Meer, des Schilfmeers wegen.
Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Um seines Namens willen half er ihnen, um seine Stärke kundzutun.
Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 Er schalt das Schilfmeer; es versiegte. Er führte sie durch Fluten wie durch eine Trift,
Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 entriß sie aus der Hasser Hand, befreite sie aus Feindes Macht.
Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 Das Wasser deckte ihre Dränger; nicht einer blieb von ihnen übrig.
Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 Da glaubten sie an seine Worte und stimmten einen Lobgesang ihm an.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 Doch schnell vergaßen sie dann seine Taten und harrten seines Rates nicht.
Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 Sie wurden in der Wüste lüstern, versuchten Gott im wasserlosen Land.
Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 Da gab er ihnen ihr Begehr: Erbrechen sandte er in ihren Hals.
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 Im Lager aber wurden sie auf Moses eifersüchtig und auf den Heiligen des Herrn, auf Aaron.
Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 Die Erde tat sich auf, verschlang den Dathan, begrub die Rotte Abirams.
Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 In ihrer Rotte flammte Feuer auf, und eine Flamme fraß die Frevler. -
Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 Am Horeb machten sie ein Kalb und beteten ein Gußbild an,
He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 vertauschten ihres Gottes Herrlichkeit mit der Gestalt des Stiers, der Gras verzehrt,
he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 vergaßen Gott, der sie gerettet, der Großes in Ägypten hat getan,
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 Erstaunliches im Lande Chams, Erschreckliches am Roten Meer.
ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Er dachte dran, sie zu vertilgen; da trat vor ihm sein Auserwählter, Moses, in die Bresche, um seinen Grimm vom Unheil abzuwenden. -
Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 Doch sie verschmähten das ersehnte Land und glaubten seinem Worte nicht.
He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 In ihren Zelten murrten sie, gehorchten nicht des Herren Stimme.
He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 Da schwur er ihnen hoch und teuer, sie in der Wüste zu vertilgen,
Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 den Heiden preiszugeben ihren Stamm und diesen in die Länder zu versprengen. -
kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 Sie paarten sich zu Ehren Baal Peors und aßen Totenopfer.
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 Sie reizten ihn durch ihre Taten; da brach die Pest bei ihnen aus.
He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Und Pinechas stand auf und schlichtete; da ward die Pest gehemmt.
Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 Ihm ward es zum Verdienst gerechnet und seinen Enkeln immerfort.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 Und sie erzürnten ihn am Haderwasser, und ihretwegen mußte Moses leiden.
He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 Denn sie verbitterten ihm das Gemüt so daß er unbedacht mit seinen Worten war.
Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 Sie tilgten auch die Völker nicht, wie's ihnen doch der Herr gebot.
He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 Sie mischten sich mit Heiden und lernten ihre Sitten.
vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 Sie dienten ihren Götzen, und diese brachten sie zu Fall.
He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 So opferten sie ihre Söhne und ihre Töchter den Dämonen.
Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 Unschuldig Blut vergossen sie, das Blut der eigenen Söhne und der Töchter, die sie den Götzen Kanaans zum Opfer brachten. So ward das Land durch Mord entweiht.
He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 Sie selbst bedeckten sich durch ihre Taten; durch ihre Werke wurden sie so untreu.
Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Da zürnte seinem Volk der Herr aufs heftigste, zum Abscheu wurde ihm sein Erbe.
Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 Er gab sie in der Heiden Hand, und ihre Hasser herrschten über sie.
Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 Und ihre Feinde drückten sie; sie mußten ihrer Macht sich beugen. -
Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 Zu vielen Malen hat er sie befreit; sie aber blieben voller Trotz bei ihrem Plan, verkamen so durch ihre Sünde.
Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 Er sah auf ihre Not, sooft er ihre Klage hörte, dachte er
Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 an seinen Bund mit ihnen, ward andern Sinns in seiner großen Huld
Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 und ließ sie Mitleid finden bei allen ihren Siegern. -
Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Zu Hilfe uns, Herr, unser Gott! - Bring uns zusammen aus den Heidenvölkern, auf daß wir Deinem heiligen Namen danken, uns rühmen Deines Ruhmes! -
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 Gepriesen sei der Herr, Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit, und alles Volk soll sprechen: "Amen! Alleluja!"
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
