Psalm 103
1 Von David. - Den Herrn lobpreise, meine Seele, mein ganzes Herz den heiligen Namen sein!
Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
2 Lobpreis den Herrn, du, meine Seele! Vergiß nicht, was er Gutes dir getan!
Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3 Er ist's, der alle deine Schuld vergibt, der alle deine Leiden heilt,
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4 der vor dem Grab dein Leben rettet, mit Huld und Liebe dich umgibt,
joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5 mit Segen dein Verlangen stillt und dich dem Phönix gleich verjüngt.
joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6 Gerechtigkeit übt stets der Herr, schafft allen Unterdrückten Recht.
Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7 Er zeigt, wie einst dem Moses seine Wege, den Kindern Israels all seine Taten.
Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8 Barmherzig ist der Herr und gnädig, langmütig und von großer Huld.
Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9 Er zürnt nicht immerfort; noch trägt er ewig nach.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10 Er tut uns nicht nach unsren Sünden, vergüt uns nicht nach unsren Missetaten.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11 So hoch der Himmel über dieser Erde, so überragend seine Liebe über denen, die ihn fürchten.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12 So fern der Morgen von dem Abend ist, entfernt er unsere Schuld von uns.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13 So innig, wie ein Vater seine Kinder liebt, so liebt der Herr die, so ihn fürchten.
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14 Er kennt ja unsere Art, ist eingedenk, daß wir aus Staub.
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Der Sterbliche! Wie Gras sind seine Tage, er blüht wie eine Blume auf dem Felde.
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16 Wenn sie ein Lüftchen anhaucht, ist sie weg, und ihre Stätte kennt sie nimmer.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17 Die Huld des Herrn jedoch ruht für und für auf denen, die ihn fürchten, und seine Liebe auf den Kindeskindern,
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18 die seinen Bund bewahren und seine Vorschriften erfüllen wollen.
niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
19 Der Herr hat seinen Thron im Himmel aufgestellt; doch seine Herrschaft waltet über alles.
Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
20 Lobpreist den Herrn, ihr, seine Engel, ihr starken Helden, die ihr seinen Willen tut und seinem Donnerrufe folgt!
Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
21 Lobpreist den Herrn, all seine Heere! Ihr Diener, die Vollstrecker seines Willens!
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
22 Lobpreist den Herrn, all seine Werke an allen Orten seiner Herrschaft! Lobpreis den Herrn, du, meine Seele!
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
