Sprueche 9
1 Die Weisheit hatte sich ein Haus gebaut und sieben Säulensitze machen lassen.
Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
2 Sie schlachtete ihr Vieh und mischte ihren Wein und deckte ihre Tische.
Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
3 Sie sandte ihre Mägde aus, um auf erhöhten Plätzen in der Stadt zu rufen:
Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
4 "Wer immer töricht ist, der pflege hier der Einkehr!" Wem's an Verstand gebricht, zu dem sag ich:
Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
5 "Kommt her, genießt von meiner Speise und trinkt den Wein, den ich gemischt!
Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
6 Laßt von der Torheit, daß ihr lebet, und schlagt den Weg der Einsicht ein!"
Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
7 Wer einen Spötter schilt, der holt sich selber Schande, wer einen Frevler tadelt, eigene Schmach.
Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
8 So tadle nicht den Spötter, daß er dich nicht hasse! Doch tadle einen Weisen, dieser wird dich lieben!
Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
9 Belehre einen Weisen! Und er wird noch weiser. Den Frommen lehr! Er mehrt sein Wissen.
Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
10 Der Weisheit Anfang ist die Furcht des Herrn; den Heiligen erkennen, das heißt Einsicht.
Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
11 "Durch mich ja werden deiner Tage viele; die Lebensjahre werden dir sich mehren.
Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
12 Bist du jetzt weise, bist du weise dir zum Besten; bist du ein Spötter, hast du es allein zu tragen."
Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
13 Das Weib der Torheit schwatzt nur dummes Zeug; unwissend ist es.
Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
14 Sie sitzt an ihres Hauses Pforte, auf einem Sessel, fern dem Herzen ihrer Stadt,
Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
15 um denen zuzurufen, die des Weges ziehen und auf den Pfaden fürbaß schreiten:
Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
16 "Wer immer töricht ist, der pflege hier der Einkehr!" Wem's an Verstand gebricht, zu dem möcht ich jetzt sagen:
Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
17 "Gestohlen Wasser, das ist fein; verboten Brot - ein süßes Brot!"
Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
