Sprueche 31
1 Die Worte an den König Lemuel, ein Spruch, den seine Mutter lehrte:
Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
2 "Was soll ich dir, mein Sohn, was Lemuel, mein Erstgeborener, dir sagen? Nicht doch, du meines Leibes Sohn, nicht doch du Sohn, den durch Gelübde ich erworben!
Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
3 Nicht gib den Weibern deine Kraft, noch deine Liebe Königs Freundinnen!
Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4 Nicht ziemt den Königen, o Lemuel, nicht ziemt den Königen der Weingenuß, so wenig, wie den Fürsten der des Bieres,
Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5 daß er nicht zeche und des Rechts vergäße und der Bedrückten Sache ändere.
Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6 Dem Elenden gebt Bier und dem betrübten Herzen Wein!
Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
7 Er soll nur trinken und des Jammers so vergessen und seines Leids nicht mehr gedenken!
Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8 Tu deinen Mund für Stumme auf und für die Sache derer, die Vertretung nötig haben!
Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9 Tu deinen Mund auf als gerechter Herrscher, als Anwalt des Bedrängten und des Armen!"
Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
10 Ah, wem ein wackres Weib zuteil geworden, dem geht sie über Perlenwert.
Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11 Bei ihrem Mann genießt sie Zutrauen, und an Gewinn fehlt es ihm nicht.
Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12 Charitin ist sie ihm; sie tut ihm nie ein Leid ihr ganzes Leben.
Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
13 Die Arbeit nur ist ihre Lust; sie sieht sich um nach Wolle und nach Flachs.
Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
14 Einem Kauffahrerschiff gleicht sie, von ferne schafft sie sich die Nahrung her.
Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
15 Früh bricht sie in der Nacht den Schlaf, bereitet Speise ihrem Hausgesinde.
Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
16 Gern hätte sie ein Feld; sie kauft es vom Ersparten sich und eines Weinbergs Pflanzung.
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17 Hat ihre Lenden fest gegürtet, und rüstig reget sie die Arme.
Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
18 Jetzt sieht sie, wie voran geht alles, und ihre Lampe bleibt des Nachts nicht ausgelöscht.
Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19 Kommt sie alsdann zum Stoff für's Spinnen, so fassen ihre Hände fest die Spindel.
Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20 Lädt Arme ein; dem Elenden gibt sie die Hand.
Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21 Mit Winterschnee nimmt für ihr Hausgesinde sie es auf; in doppelte Gewandung hüllet sie die Ihren.
Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22 Näht Teppiche für sich aus Linnen und aus dem Purpur Kleider.
Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23 Obenan steht in den Schulen ihr Gemahl, wenn mit den Ältesten des Landes er zusaminensitzt.
Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
24 Phöniziens Händlern gibt sie Gürtel; ein feines Unterkleid hat sie gefertigt und verkauft es.
Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25 Reich, prächtig ist ihr Kleid, und so lacht sie des künftigen Tages.
Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26 Sie spricht, und lautere Wahrheit ist's, und was sie redet, ist nur liebevolle Lehre.
Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
27 Tatkräftig überwacht sie ihres Hauses Ordnung, und Brot der Faulheit läßt sie nicht genießen.
Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
28 Und wo sich ihre Kinder zeigen, preist man sie und rühmt sie, wo ihr Gatte:
Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29 "Viel Frauen haben wacker sich gezeigt; du aber übertriffst sie alle.
"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30 Wie schwinden Anmut hin und Schönheit! Ein Weib, das Furcht hat vor dem Herrn, das soll man rühmen!
Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31 Zollt ihr, was ihr gebührt! Selbst in den Toren künden ihre Werke ihren Ruhm."
Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
