Klagelieder 3
1 Ich bin der Mann, der Elend hat erfahren durch seines Grimmes Rute.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Mich drängte er und führte mich in Finsternis und tiefes Dunkel.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 An mir erprobt er immer wieder seine Macht den ganzen Tag.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Er rieb mir auf mein Fleisch und meine Haut, zerbrach mir mein Gebein.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Und eingeschritten ist er gegen mich mit Gift und Aufhängen,
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 versetzte mich in Finsternis wie ewig Tote.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Er mauerte mich ein, ließ keinen Ausweg offen, beschwerte mich mit Ketten.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Ob ich auch schreie, rufe, er weist mein Beten ab,
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 versperrt mit Pfählen meine Wege, verstört mir meine Pfade.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Er ist mir wie ein Bär, der lauert, ein Löwe in dem Hinterhalt.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Er kreist um meine Wege, umschließt mich, macht mich einsam,
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 dann spannt er seinen Bogen und stellt als Ziel mich auf für seine Pfeile.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Er schießt mir in die Nieren des Köchers Söhne.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Ich wurde meinem ganzen Volke zum Gespött, ihr Spottlied für den ganzen Tag.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Mit Bitternissen machte er mich satt, berauschte mich mit Wermut,
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 zermalmen ließ er meine Zähne Kiesel und wälzte mich im Staube.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Des Glücks beraubt ward meine Seele, daß ich des Heiles ganz vergaß
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 und sprach: "Dahin ist meine Lebenskraft und meine Hoffnung auf den Herrn."
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Ja, der Gedanke an mein Elend, meine Irrsale, ist Wermut mir und Gift.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Und doch denkt meine Seele dran und sinnt in mir.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Und ich bedachte dies und schöpfte daraus meine Hoffnung.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Des Herren Huld ist nicht zu Ende und sein Erbarmen nicht erschöpft.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Neu ist's an jedem Morgen; ja: "Groß ist Deine Treue;
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 mein Anteil ist der Herr", spricht meine Seele; "drum hoffe ich auf ihn."
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Der Herr ist denen gütig, die seiner harren, und einer Seele, die ihn sucht.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Drum ist es gut, schweigend des Herren Hilfe zu erwarten.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Gar heilsam ist es für den Mann, das Joch in seiner Jugend schon zu tragen.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Er sitze einsam da und schweige, weil er's ihm auferlegt!
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Mit seinem Mund berühre er den Staub! Vielleicht gibt's dann noch Hoffnung.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Er biete seine Wange jenem dar, der nach ihm schlägt, und lasse sich mit Schmach ersättigen!
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Denn nicht auf ewig will der Herr verstoßen.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Und fügt er auch Betrübnis zu, erbarmt er sich auch wieder seiner Gnadenfülle nach.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Denn nicht aus Lust erniedrigt er und beugt die Menschenkinder,
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 damit man mit den Füßen all die Gefangenen des Landes trete,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 daß man das Recht der Leute beuge, das sie beim Allerhöchsten haben.
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 Daß jemandem sein Recht genommen wird, das kann der Herr nicht billigen.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Wer ist's, der sprach, und es geschah, und nicht befohlen hätte es der Herr?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Ja, kommt nicht aus des Höchsten Mund das Schlimme wie das Gute?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Was klagt ein Mensch im Leben, ein Mann ob seiner Sündenstrafe?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Laßt uns doch unsern Wandel prüfen und erforschen und uns zum Herrn bekehren!
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Laßt uns die Herzen lieber als die Hände zu Gott im Himmel heben:
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 "Gesündigt haben wir in Widerspenstigkeit; Du hast uns nicht vergeben.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Du hast mit Zorn uns ganz bedeckt, verfolgt, gemordet mitleidlos.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Du hast Dich in Gewölk gehüllt, daß kein Gebet hindurch mehr dringe.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Zu Kehricht und zum Auswurf hast Du uns gemacht inmitten jener Völker.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Weit rissen über uns den Mund all unsre Feinde auf.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Zu Angst und Furcht ward uns Verwüstung und Verderben."
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Mein Auge weinte Wasserströme ob der Vernichtung, die getroffen meines Volkes Tochter.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Und ohne Ruhe fließt mein Auge und ohne Rasten,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 bis daß herniederschaue und es sehe der Herr vom Himmel.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Mein Auge klagt ohn Ende ob all den Töchtern meiner Stadt.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Mich jagten hin und her wie einen Vogel, die mir so grundlos Feinde waren.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Mein Leben wollten sie vernichten in der Grube; mit Steinen warfen sie auf mich.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Dann strömte übers Haupt mir Wasser; ich sprach: "Ich bin verloren."
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Da rief ich Deinen Namen, Herr, aus tiefster Grube an.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Du hörtest meine Stimme: "Ach, verschließe meinem Rufen und meinem Seufzen nicht Dein Ohr!"
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Du nahtest, als ich Dich gerufen; Du sprachst: "Sei nur getrost!"
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Du führtest meine Sache, Herr; Du wahrtest mir das Leben.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Nun siehst Du, Herr: Bedrückt bin ich. Verhilf zu meinem Rechte mir!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 All ihre Rachgier schauest Du, all ihre Pläne gegen mich,
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Du hörst ihr Schmähen, Herr, und all ihr Planen gegen mich,
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 die Reden meiner Widersacher, ihr stetes Trachten gegen mich.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Ihr Sitzen und ihr Aufstehn schau Dir an! Zum Spottlied bin ich ihnen.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Du lohnest ihnen, Herr, nach ihrer Hände Werk.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Verblendung gibst Du ihrem Herzen, gibst ihnen Deinen Fluch.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Im Zorn verfolgst Du sie und tilgst sie unterm Himmel, Herr.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
