Job 9
1 Darauf gab Job zur Antwort:
Job vastasi ja sanoi:
2 "Wahrhaft, ich weiß, daß es so ist. Wie könnte gegen Gott ein Mensch obsiegen?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Hat einer Lust, mit ihm zu streiten, gibt er auf tausend nicht ein Wort zu hören.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Ist einer noch so klug und stark, wer trotzte ihm und bliebe heil?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Der Berge so versetzt, daß man nicht merkt, daß er im Zorn sie umgestürzt,
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 der zittern macht der Erde Bau, daß ihre Säulen wanken,
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 der nicht mehr scheinen heißt die Sonne, und Sterne unter Siegel legt,
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 der ganz allein den Himmel spannte, auf Wolken schreitet,
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 den Bären und Orion schuf, den Siebenstern, des Südens Kreuz,
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 der groß und unerforschlich waltet und Wunder wirket ohne Zahl:
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Er macht sich an mich her, bevor ich's sehe, dringt auf mich ein, eh ich's bemerke.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Und packt er zu, wer hält ihn ab? Wer sagt zu ihm: 'Was tust du da?'
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Wenn seinem Zorne Gott nicht wehrt, dann winden sich zu seinen Füßen selbst des Ungestüms Gehilfen.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 Wie kann dann ich ihm Rede stehen, ihm gegenüber meine Worte wählen,
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 ich, der ich nicht Bescheid darf geben, mag ich im Recht auch sein, nein, meinen Richter noch anwinseln muß?
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Wenn ich ihn riefe, gäbe er mir Antwort? Ich glaub' es nicht, daß er auf meine Stimme hörte,
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 er, der mich für ein Härchen packt, mir grundlos viele Wunden schlägt.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Er läßt mich nicht zu Atem kommen, weil er mit Bitterkeit mich sättigt.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Wenn's auf die Kraft ankommt, dann ist er stark, und gilt es zu beweisen, wer zeugt für mich?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Bin ich im Recht, dann zeiht mich doch sein Mund des Unrechts, bin ich unschuldig, stellt er mich doch als schuldig hin.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Und wüßte ich nicht selber, daß ich schuldlos bin, wegwürfe ich mein Leben.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Nun ist es so; drum sage ich es offen. Er bringt den Frommen gleich dem Frevler um.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Die Geißel tötet blindlings; er lacht ob der Unschuldigen Verzweiflung.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Die Welt ist somit ausgeliefert in eines Ungerechten Hand, der seinen Strafgerichten das Gesicht verhüllt. Ist's dem nicht so, wie ist es dann?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Und meine Zeit läuft schneller als ein Läufer; sie flieht und sieht das Glück nicht mehr,
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 so flüchtig wie die Binsenschiffe, rasch wie der beutegierige Aar.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Nie kann ich sagen: 'Ich will mein Leid vergessen, mein Trauern lassen, heiter sein.'
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 Mir graut vor allen meinen Schmerzen; ich weiß: Du sprichst mich nimmer los.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Ich soll nun einmal schuldig sein. Wozu mich zwecklos mühen?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Und wüsche ich mich weiß wie Schnee und reinigte mit Lauge mir die Hände,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 dann tauchtest Du mich um so tiefer in den Kot, daß meine Kleider selbst vor mir sich ekelten.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Er ist kein Mensch wie ich, dem ich erwiderte: 'Gehn wir zusammen vor Gericht!'
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Wenn einen Schiedsmann zwischen uns es gäbe, der beide unter seine Aufsicht stellte,
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 der seinen Stock von mir fernhielte; daß mich die Angst vor jenem nicht betäubte,
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 dann wollt' ich furchtlos frei aussprechen, daß er - ich weiß es - gegen mich nicht ehrlich ist."
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
