Job 6
1 Da gab ihm Job zur Antwort:
Job vastasi ja sanoi:
2 "Wenn doch mein Gram, mein Leid gewogen würde auf einer Waage, ganz genau,
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 so wär es schwerer als des Meeres Sand. Deshalb sind meine Worte unbedacht.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Des Höchsten Pfeile kenne ich zu gut, mein Geist saugt doch ihr Gift in sich hinein. Die Gottesschrecken überfallen mich.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Auf grüner Au, schreit da der Esel, und brüllt der Stier bei seinem Futter?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Kann man denn Fades ohne Salz genießen; besitzt das Eiweiß Wohlgeschmack?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 So widert es mich an, auch jenes anzurühren, dergleichen gilt mir wie ein Trauerbrot.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Ach, daß mein Flehen Gnade fände, daß Gott erfüllte meinen Wunsch!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 Gefiel es Gott, mich zu zermalmen; zerschnitt er rasch in Großmut meinen Lebensfaden!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Dies wäre noch ein Trost für mich; ich tanzte noch im schonungslosen Schmerze, weil ich mit Worten an den Heiligen nicht zurückgehalten.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 Was ist denn meine Kraft, daß ich noch hoffen, mein Zweck, daß ich mich noch gedulden soll?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Ist meine Körperkraft aus Stein? Ist denn mein Fleisch aus Erz?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Verdiene ich denn keinen Beistand mehr? Ist jede Hilfe mir zu nehmen?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Dem Leidenden gebührt von seinem Freunde Liebe, und muß er selbst die Gottesfurcht beiseite lassen.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Die Brüder aber sind mir untreu wie die Bäche. - Sie zeigen nutzlos sich wie Wasserläufe,
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 die durch die Kälte trauern und die der Schnee verbirgt,
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 die ebenso, wenn sie durchglüht, verschwinden, wenn's heiß, getilgt von ihrem Orte sind,
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 und deren Wegeläufe ganz verkehrt. Sie steigen dann als Dunst hinauf und sind nicht mehr zu finden.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Die Karawanen Temas schauen danach aus; die Reisezüge Sabas rechnen drauf.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 Doch ihr Vertrauen täuschet sie; sie kommen hin und sind dann schwer betrogen. -
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 Zu gar nichts nutze seid ihr freilich. Ihr seht das Unglück und verzaget.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Ja, habe ich euch gesagt: 'Von Eurem gebt mir! Aus eurem mühevoll erworbenen Gute zahlt für mich!
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 Befreit mich aus der Hand des Drängers! Vom harten Gläubiger erlöset mich!'
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Belehrt mich eines Besseren, dann schweige ich. Zeigt mir doch meinen Irrtum!
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Wozu verhöhnt ihr offne Worte, und was beweist denn ein Beweis von euch?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Ja, haltet ihr schon bloße Worte für Beweis, die Worte eines Armen aber nur für Wind?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Laßt ihr auf Waisen etwas kommen, und sprecht ihr gegen euren Freund?
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Nun aber wollet mit Verlaub mir zuhören! Ich täusche eure Aufmerksamkeit mitnichten.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Hierher kehrt euch! Kein Unrecht laßt geschehen! Hierher kehrt euch! Im Rechte bin ich noch hierin.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Ist denn auf meiner Zunge einzig Unrecht? Verstehe ich denn nicht, was Sünde ist?"
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
