Job 41
1 Kannst du das Krokodil mit einer Angel ziehen und seine Zunge mit dem Stricke niederdrücken?
Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 Kannst du ihm durch die Nase eine Binsenschnur durchziehen? Durchbohren mit dem Haken seine Backe?
Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3 Wird's dir viel Flehens machen; wird's dir wohl gute Worte geben?
Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4 Mit dir Verträge schließen, daß du's zum Knecht für immer nehmest?
Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 Kannst du mit ihm wohl spielen wie mit einem Vöglein? Und bindest du's für deine Mädchen an,
Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6 die seinetwegen Freundinnen einladen und unter Mägdlein es verlosen?
Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7 Kannst du mit Stacheln seine Haut ihm spicken und seinen Kopf mit schwirrenden Harpunen?
Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 Leg' deine Hand einmal daran! Bedenke, welch ein Kampf! Du tust's nie wieder."
Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
9 "Ja, seine Hoffnung wird getäuscht; bei seinem bloßen Anblick stürzt er hin.
Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
10 Kein Mensch ist so verwegen, daß er's reizt. 'Wer stellt sich vor mich hin?
"Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
11 Wer griff mich an, und ich ließ diesen unversehrt entkommen? Mein wär ein solcher unterm ganzen Himmel.'
Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 Von seinen Gliedern kann ich nimmer schweigen und nicht von seiner Kraft, vom Ebenmaße seines Baues.
En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13 Wer kann sein äußeres Kleid beschreiben, und wer sein doppeltes Gebiß abzeichnen?
Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14 Wer läßt in seines Rachens Doppeltüre sehen? Um seine Zähne lagert Schrecken.
Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15 Sein Rücken ist aus Rinnen voller Schilde, in engem Anschluß fest verschlossen.
Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16 Eins reiht sich an das andere; dazwischen gibt es keine Fuge.
Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17 Ein jedes hängt am anderen fest. Sie schließen unzertrennlich sich zusammen.
Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18 Sein Niesen läßt das Licht aufleuchten, und seine Augen sind der Morgenröte Wimpern gleich.
Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19 Aus seinem Rachen fahren Fackeln, sprühen Feuerfunken.
Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20 Aus seinen Nüstern fährt ein Dampf gleichwie aus einem siedend heißen Topf.
Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21 Sein Odem zündet Kohlen an; aus seinem Rachen fahren Flammen.
Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 In seinem Nacken wohnt die Kraft; ein Sack hängt vorn an ihm herab.
Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23 Die Wampen seines Fleisches haften fest, ihm angegossen, unbeweglich.
Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24 Sein Herz fest wie ein Stein, fest wie ein unterer Mühlstein.
Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25 Wenn's auffährt, zagen Stärkste, sie taumeln ob der Wasserwirbel.
Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26 Wenn man's mit einem Schwerte trifft, hält dies nicht stand, nicht Lanze, Wurfgeschoß noch Panzer.
Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27 Das Eisen achtet es für Stroh, für morsches Holz das Erz.
Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28 Nicht können's Pfeile je durchbohren, und Schleudersteine sind ihm wie Strohhalme.
Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29 Auch Keulen gelten ihm wie Halme, und übers Lanzenschwirren spottet es.
Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30 Und unten sind an ihm ganz spitze Scherben. Wie eine Dreschwalze, so fährt es auf dem Schlamm dahin.
Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31 Wie einen Topf, so läßt's die Tiefe brodeln; es macht das Wasser wie in einem Salbenkessel.
Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 Ein Pfad aufleuchtet hinter ihm; man hält die Flut für Silberhaar.
Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33 Auf Erden ist nicht seinesgleichen; geschaffen ist's, sich nicht zu fürchten.
Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
34 Auf alles Mächtige schaut es voll Stolz, ist's doch ein König über alle stolzen Tiere."
Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
