Job 39
1 "Vielleicht kennst du der Gemsen Werfen? Acht gibst du auf der Hirschkuh Kreißen?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Die Monde zählst du, die sie trächtig gehen? Die Zeit weißt du, da sie gebären?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Sie krümmen sich und trennen selber ihre Schnüre und machen ihren Nachwuchs frei.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Und ihre Jungen werden stark; im Freien wachsen sie; sie laufen fort und kehren nimmermehr zurück.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Wer hat den wilden Esel freigelassen? Wer ließ den Wildfang in die Freiheit,
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 dem ich die Wüste zur Behausung gab, die Salzsteppe zur Wohnung?
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Er spottet des Getöses in der Stadt; der Treiber Lärmen hört er nicht.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Was auf den Bergen er erspäht, ist seine Weide, und allem Grünen spürt er nach.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Wird dir der Wildochs willig dienen? Und nächtigt er an deiner Krippe?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Kannst du den Wildochsen an einen Zugstrick binden? Wird er, dir folgend, in den Tälern Gründe eggen?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Verläßt du dich auf ihn, weil seine Kraft so groß, und überlässest du ihm deine Ernte?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Wirst du ihm zutrauen, daß er auch dresche und deine Saaternte heimbringen helfe?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Des Straußes Flügel schlägt gar übermütig. Wennschon ein Storch nach Schwingen und nach Federn,
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 so überläßt er doch der Erde seine Eier und läßt sie auf dem Boden wärmen.
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 Und er vergißt, daß sie ein Fuß zertreten, das Wild der Steppe sie zerdrücken könnte.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Und er behandelt seine Jungen hart, als ob sie nicht die seinen wären, ganz sorglos, ob umsonst nicht seine Mühe.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Denn Gott hat Klugheit ihm versagt und keinen Anteil an Verstand gegeben,
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 sonst würde er an hochgelegenen Orten brüten und so des Rosses und des Reiters spotten. -
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Verleihst du wohl dem Rosse Heldenkraft, bekleidest seinen Hals mit einer Mähne,
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 bewirkst du, daß es wie ein Rauchfang dampfe? Erschreckend ist sein mächtig Wiehern.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Voll Freude springt es in das Tal; voll Kraft stürzt es den Harnischen entgegen.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Des Schreckens lacht's, hat keine Angst und macht nicht kehrt vorm Schwerte.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Der Köcher klirrt auf ihm, der Speer, der blitzende, die Lanze.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Mit Toben und mit Ungestüm scharrt's auf dem Boden, hält nimmer fest, tönt die Trompete.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Bei dem Trompetenklang ruft's: 'Hui!' Von ferne wittert es den Streit, der Fahrer Donnerruf, das Schlachtgeschrei.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Nach deinem Gutdünken zieht wohl der Habicht fort und breitet nach dem Süden seine Flügel aus?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Auf dein Geheiß fliegt wohl so hoch der Adler und nistet in der Höhe?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Er wohnt und horstet auf dem Felsen, auf Felsenzacken, auf der hohen Wacht.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Von dort erspäht er sich den Fraß; in weite Fernen blicken seine Augen.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Und seine Brut stürzt sich auf Blut; wo Leichen sind, da ist auch er."
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
