Job 29
1 Darauf fuhr Job im Vortrag seiner Rede fort:
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 "Ach, daß ich wäre wie in früheren Monden, wie in den Tagen, da mich Gott beschützte,
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 als seine Leuchte über meinem Haupte schwebte und ich bei ihrem Scheine mich ins Dunkel wagte!
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 So, wie ich war, in meiner höchsten Blüte Tagen, da Gott mein Zelt beschirmte,
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 als der Allmächtige noch mit mir war, als meine Dienerschaft mich noch umgab,
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 als meine Gäste sich in Dickmilch badeten, als Bäche Öls bei mir den Boten zur Verfügung standen!
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 Wenn ich zur Stadt hinauf zum Tore ging und auf dem Markte meinen Sitz einnahm,
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 alsdann verkrochen sich die Knaben, sahn sie mich, und Greise standen auf und blieben stehen.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 Die Ratsherrn hielten ein mit Reden und legten auf den Mund die Hand.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 Der Edlen Stimme, sie verbarg sich; das Wort blieb ihnen in der Kehle stecken.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Wer von mir hörte, pries mich selig; wer mich erblickte, lobte mich.
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 Ich half dem Armen, der um Hilfe schrie, dem Waisenkinde, dem hilflosen.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Und armer Menschen Segen kam auf mich; das Herz der Witwe ließ ich jubeln.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Gerechtigkeit war mein Gewand, das gut mir stand, und meine Rechtlichkeit war Mantel mir und Diadem.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Ich war des Blinden Augenlicht und Fuß dem Lahmen.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 Den Armen wollte ich ein Vater sein; selbst Fremder Sache führte ich.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 Des Bösewichts Gebiß zermalmte ich und riß den Raub ihm aus den Zähnen.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 So dachte ich, in meinem Neste stürbe ich; ich lebte soviel Jahre wie der Phönix.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Zum Wasser reichte meine Wurzel tief hinab; in meinen Zweigen nächtigte der Tau,
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 und neu stets würde meine Herrlichkeit an mir; in meiner Hand verjüngte sich der Bogen.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 Mir hörten sie nur zu und warteten und lauschten schweigend meinem Rat.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Wenn ich geredet, sprachen sie nicht mehr; nur meine Rede troff auf sie herab.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 Sie warteten auf mich wie auf den Regen; sie lechzten nach mir wie auf Lenzesregen.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Und lächelte ich ihnen zu, so konnten sie's nicht glauben, und sie verschmähten nicht mein heitres Antlitz.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 Ich wählte ihren Weg, den sie einschlagen sollten, wie bei der Kriegerschar der König. Ich saß gemächlich obenan wie einer, der den Trauernden Trost spendet." -
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
