Job 21
1 Darauf erwidert Job und spricht:
Job vastasi ja sanoi:
2 "Mögt ihr auf meine Rede nochmals hören, und wär's zu eurem Zeitvertreib!
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Ertragt mich! Laßt mich, reden! Dann scheltet nur, wenn ich geredet!
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Erhebe ich denn gegen einen Menschen Klage? Oder - warum soll ich nicht ungeduldig werden dürfen?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Zu mir kehrt euch, erstarret! Die Hand legt auf den Mund!
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Ich werde ganz erschüttert, denke ich daran; an Leib und Seele zittere ich.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Wie kommt's, daß Frevler leben dürfen und alternd noch an Kräften wachsen?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Bei ihnen bleibt ihr Stamm, und er gedeiht, solang sie leben, und stets vor Augen bleiben ihnen ihre Sprößlinge.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Und sicher vor Gefahr sind ihre Häuser; die Gottesrute trifft sie nicht.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Sein Stier bespringt und läßt es nicht entgleiten, und seine Kuh kalbt leicht und tut nicht eine Fehlgeburt.-
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Gleich einer Herde lassen sie die Kinderschar hinaus, und munter hüpfen ihre Jungen.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Sie spielen froh zu Pauken und zu Zithern und freuen sich beim Flötenschalle.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 und sagen doch zu Gott: 'Du bleib uns fern!' 'Wir wollen nichts von Deinen Wegen wissen!'
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 'Was soll es, daß wir dem Allmächtigen dienen? Was nützt es uns, ihn bittend anzugehen?'
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Nun, läge nicht ihr Glück in ihrer Hand, dann wäre mir das Planen dieser Frevler unbegreiflich.
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Wie oft erlischt der Frevler Leuchte und überfällt sie ihr Verderben? Wie oft teilt er in seinem Zorne Schmerzen aus? -
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Sie sollen werden wie das Stroh vorm Winde, wie Spreu, vom Sturm entführt!
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 'Gott hat sein Unheil eben dessen Kindern aufgespart.' Er zahle ihm es heim, daß er es selber fühle!
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Er selber sollte seinen Becher kosten und von dem Grimm des Höchsten trinken müssen!
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Was braucht ihn denn zu kümmern, wie's seinem Haus nach seinem Tode geht, wenn seiner Monde Zahl zu Ende ist?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Kann man denn Gott das Wissen lehren, da er doch von der Höhe aus verfügt?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Der eine stirbt in vollem Glücke, ganz ruhig, wohlgemut.
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 Von Fett sind seine Lenden voll; sein Körper wird mit Mark getränkt.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Der andre stirbt verzweiflungsvoll, hat niemals von dem Glück gekostet.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Zusammen liegen sie im Staube; Gewürm deckt beide zu.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Ich kenne eure Meinung wohl; ihr ziehet an den Haaren Gründe gegen mich herbei.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Ihr sagt: 'In welcher Lage ist das Haus des edlen Mannes?' 'In welcher ist das Wohngezelt der Frevler?'
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Befragt ihr nicht die Leute, die auf den Lauf der Welten achten? Und ihre Zeugnisse könnt ihr nicht ablehnen.
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Der Frevler bleibt vom Unheilstag verschont, vom Tag, wo Steuern eingetrieben werden.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Wer hält ihm seinen Wandel vor, und wer vergilt ihm, was er tat?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Er wird zu Grab getragen, und auf dem Grabespolster ruht er ungestört.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Des Grabes Schollen sind ihm süß. So lockt er alle Welt sich nach, und vor ihm schreiten Zahllose einher.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Wie leer ist euer Trost! Und eure Antworten sind unaufrichtig."
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
