Job 21
1 Darauf erwidert Job und spricht:
Job vastasi ja sanoi:
2 "Mögt ihr auf meine Rede nochmals hören, und wär's zu eurem Zeitvertreib!
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Ertragt mich! Laßt mich, reden! Dann scheltet nur, wenn ich geredet!
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 Erhebe ich denn gegen einen Menschen Klage? Oder - warum soll ich nicht ungeduldig werden dürfen?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Zu mir kehrt euch, erstarret! Die Hand legt auf den Mund!
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Ich werde ganz erschüttert, denke ich daran; an Leib und Seele zittere ich.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Wie kommt's, daß Frevler leben dürfen und alternd noch an Kräften wachsen?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Bei ihnen bleibt ihr Stamm, und er gedeiht, solang sie leben, und stets vor Augen bleiben ihnen ihre Sprößlinge.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Und sicher vor Gefahr sind ihre Häuser; die Gottesrute trifft sie nicht.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Sein Stier bespringt und läßt es nicht entgleiten, und seine Kuh kalbt leicht und tut nicht eine Fehlgeburt.-
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Gleich einer Herde lassen sie die Kinderschar hinaus, und munter hüpfen ihre Jungen.
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 Sie spielen froh zu Pauken und zu Zithern und freuen sich beim Flötenschalle.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 und sagen doch zu Gott: 'Du bleib uns fern!' 'Wir wollen nichts von Deinen Wegen wissen!'
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 'Was soll es, daß wir dem Allmächtigen dienen? Was nützt es uns, ihn bittend anzugehen?'
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Nun, läge nicht ihr Glück in ihrer Hand, dann wäre mir das Planen dieser Frevler unbegreiflich.
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 Wie oft erlischt der Frevler Leuchte und überfällt sie ihr Verderben? Wie oft teilt er in seinem Zorne Schmerzen aus? -
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Sie sollen werden wie das Stroh vorm Winde, wie Spreu, vom Sturm entführt!
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 'Gott hat sein Unheil eben dessen Kindern aufgespart.' Er zahle ihm es heim, daß er es selber fühle!
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Er selber sollte seinen Becher kosten und von dem Grimm des Höchsten trinken müssen!
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Was braucht ihn denn zu kümmern, wie's seinem Haus nach seinem Tode geht, wenn seiner Monde Zahl zu Ende ist?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Kann man denn Gott das Wissen lehren, da er doch von der Höhe aus verfügt?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Der eine stirbt in vollem Glücke, ganz ruhig, wohlgemut.
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 Von Fett sind seine Lenden voll; sein Körper wird mit Mark getränkt.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Der andre stirbt verzweiflungsvoll, hat niemals von dem Glück gekostet.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Zusammen liegen sie im Staube; Gewürm deckt beide zu.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Ich kenne eure Meinung wohl; ihr ziehet an den Haaren Gründe gegen mich herbei.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Ihr sagt: 'In welcher Lage ist das Haus des edlen Mannes?' 'In welcher ist das Wohngezelt der Frevler?'
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Befragt ihr nicht die Leute, die auf den Lauf der Welten achten? Und ihre Zeugnisse könnt ihr nicht ablehnen.
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 Der Frevler bleibt vom Unheilstag verschont, vom Tag, wo Steuern eingetrieben werden.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Wer hält ihm seinen Wandel vor, und wer vergilt ihm, was er tat?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Er wird zu Grab getragen, und auf dem Grabespolster ruht er ungestört.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Des Grabes Schollen sind ihm süß. So lockt er alle Welt sich nach, und vor ihm schreiten Zahllose einher.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Wie leer ist euer Trost! Und eure Antworten sind unaufrichtig."
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
