Job 18
1 Darauf erwiderte Bildad von Schuach:
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 "Wie lange steht's noch an, bis daß ihr Schluß mit diesen Worten macht, bis ihr belehrt und wir erwidern können?
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3 Warum sind wir wie Vieh geachtet, nach eurer Ansicht wie vernagelt?
Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4 Der du in deiner Wut dich selbst zerfleischst, soll deinetwegen gar die Welt sich selber überlassen sein? Und soll der Fels von seiner Stelle rücken?
Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5 Jedoch des Frevlers Licht verlischt; nicht brennt mehr seines Herdes Feuer.
Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6 Das Licht verfinstert sich in seinem Zelt, und seine Leuchte über ihm erlischt.
Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7 Im besten Alter lahmt sein Schritt; sein eigener Rat bringt ihn zu Fall.
Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8 Sein Fuß wird in dem Netz verstrickt, und im Gestrüpp verfängt er sich.
Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9 Die Ferse hält der Fallstrick fest, und Schlingen klammern sich an ihn.
Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10 Versteckt am Boden ist das Seil; die Falle liegt am Weg für ihn.
hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11 Die Schrecken lagern sich um ihn und machen, daß er Angst bekommt. -
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12 Die Kinder sollen Hunger leiden, und Unheil sei bereit für seine Gattin!
Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13 Die Glieder seines Leibs verzehre, des Todes Erstgeborener verzehre seine Glieder! -
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14 Aus seinem Zelte, seinem Glücke wird er fortgerissen; man führt ihn zu dem Schreckenskönig.
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15 Man wohnt in seinem Zelte ohne ihn; auf seine Wohnung streut man Schwefel.
Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16 Von unten dorren seine Wurzeln, und oben welken seine Zweige.
Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17 Und von der Erde schwindet sein Gedächtnis; kein Name bleibt ihm bei den Leuten draußen.
Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18 Man stößt ihn aus dem Licht in Nacht und treibt ihn aus der Welt hinaus.
Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19 Nicht Schoß noch Sproß hat er im Volk; nicht einer bleibt in seiner Wohnung übrig.
Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20 Ob seines Schicksals starrt der Westen, und die im Osten faßt ein Grauen.
Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21 Dies ist des Frevlers Los, und dahin kommt's mit dem, der nichts von Gott mehr wissen will."
Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
