Job 13
1 "So ist's. So hat's mein Auge auch gesehen, mein Ohr vernommen und gemerkt.
"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2 Soviel ihr wisset, weiß ich auch; ich falle gegen euch nicht ab.
Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
3 Nun will ich mit dem Allerhöchsten reden; mit Gott zu rechten ich begehre.
Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4 Ihr freilich, ihr seid Lügenmeister, unnütze Ärzte insgesamt.
Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5 Wenn ihr nur endlich schweigen wolltet und das für euch zur Weisheit würde!
Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6 Auf meine Widerrede hört! Aufmerket auf den Vorwurf meiner Lippen!
Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7 Wollt ihr für Gott Verkehrtes reden und ihm zuliebe Lügen sprechen?
Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8 Wollt ihr für ihn Partei ergreifen, gar Anwalt sein für Gott?
tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
9 Wenn er euch richtet, geht's dann gut? Wollt ihr ihn narren, wie man Menschen narrt?
Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10 Er gibt euch scharfen Tadel, wenn hinterrücks Partei ihr nehmet.
Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
11 Wird euch nicht seine Hoheit betäuben; befällt euch nicht sein Schrecken?
Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12 Zerstäubt sind euere Beweise, und euere Bekräftigungen sind gar tönern.
Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13 Vor mir nur schweigt! Denn ich muß reden. Es komme über mich, was wolle!
Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
14 Warum soll ich mein Fleisch in meine Zähne nehmen? Ich lege auf die flache Hand mein Leben.
Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
15 Ja, mag er mich auch töten; ich zittere nicht davor; auf jeden Fall will ich vor ihm verteidigen meinen Wandel.
Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16 Da muß er selber mir zum Sieg verhelfen; vor ihn kommt ja kein Ruchloser.
Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17 Aufmerksam hört auf meine Rede! Ich will's euch selbst beweisen.
Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18 Ich lege meinen Rechtsfall vor. Ich weiß gewiß, ich werd's gewinnen.
Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
19 Kann einer etwas gegen mich beweisen, ich würde schweigend willig sterben.
Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20 Nur zweierlei tu mir nicht an! Sonst muß ich mich vor Deinem Antlitz bergen:
Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21 Stell Deine Macht vor mir beiseite! Und Deine Furchtbarkeit erschrecke nimmer mich!
ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22 Dann klage Du, und ich will mich verteidigen. Dann rede ich; Du aber widerlege mich!
sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23 Wie groß ist meine Schuld und mein Vergehen? Mein ganzes Unrecht laß mich wissen!
Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24 Warum birgst Du Dein Angesicht, erachtest mich für Deinen Feind?
Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25 Ein welkes Blatt, das schreckst Du auf. Dem dürren Strohhalm jagst Du nach.
Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
26 Du rechnest mir Vergangenes auf und weisest mir die Jugendsünden nach.
koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27 Du legst mir meine Füße in den Block, verwahrst mir alle Schritte; um meine Fußgelenke ziehst Du einen Ring. -
koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
28 Er aber gleicht dem Wurmfraß, der in Stücke fällt, und einem Kleid, an dem die Motte zehrt."
"Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
