Psalm 44

1 Dem Vorsänger. Von den Söhnen Korahs, ein Maskil. Gott, mit unseren Ohren haben wir gehört, unsere Väter haben uns erzählt die Großtat, die du gewirkt hast in ihren Tagen, in den Tagen vor alters.

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

2 Du, mit deiner Hand hast du Nationen ausgetrieben, und sie hast du gepflanzt, Völkerschaften hast du verderbt, und sie hast du ausgebreitet.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

3 Denn nicht durch ihr Schwert haben sie das Land in Besitz genommen, und nicht ihr Arm hat sie gerettet; sondern deine Rechte und dein Arm und das Licht deines Angesichts, weil du Wohlgefallen an ihnen hattest.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

4 Du selbst bist mein König, o Gott; gebiete die Rettungen Jakobs!

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

5 Durch dich werden wir niederstoßen unsere Bedränger; durch deinen Namen werden wir zertreten, die wider uns aufstehen.

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

6 Denn nicht auf meinen Bogen vertraue ich, und nicht wird mein Schwert mich retten.

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

7 Denn du rettest uns von unseren Bedrängern, und unsere Hasser machst du beschämt.

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

8 In Gott rühmen wir uns den ganzen Tag, und deinen Namen werden wir preisen ewiglich. (Sela)

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)

9 Doch du hast uns verworfen und zu Schanden gemacht, und zogest nicht aus mit unseren Heeren.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

10 Du ließest uns zurückweichen vor dem Bedränger, und unsere Hasser haben für sich geraubt.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

11 Du gabst uns hin wie Schlachtschafe, und unter die Nationen hast du uns zerstreut.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

12 Du verkauftest dein Volk um ein Geringes und hast nicht hochgestellt ihren Preis.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

13 Du machtest uns zum Hohne unseren Nachbarn, zum Spott und Schimpf denen, die uns umgeben.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

14 Du machtest uns zum Sprichwort unter den Nationen, zum Kopfschütteln unter den Völkerschaften.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

15 Den ganzen Tag ist vor mir meine Schande, und die Scham meines Angesichts hat mich bedeckt,

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

16 wegen der Stimme des Schmähers und Lästerers, wegen des Feindes und des Rachgierigen.

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

17 Dieses alles ist über uns gekommen, und wir haben deiner nicht vergessen, noch betrüglich gehandelt wider deinen Bund.

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

18 Nicht ist unser Herz zurückgewichen, noch sind unsere Schritte abgebogen von deinem Pfade;

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

19 obgleich du uns zermalmt hast am Orte der Schakale, und uns bedeckt mit dem Schatten des Todes.

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

20 Wenn wir vergessen hätten den Namen unseres Gottes und unsere Hände ausgestreckt zu einem fremden Gott,

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

21 würde Gott das nicht erforschen? Denn er kennt die Geheimnisse des Herzens.

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

22 Doch um deinetwillen werden wir getötet den ganzen Tag, wie Schlachtschafe sind wir geachtet.

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

23 Erwache! Warum schläfst du, Herr? Wache auf! Verwirf uns nicht auf ewig!

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

24 Warum verbirgst du dein Angesicht, vergissest unser Elend und unsere Bedrückung?

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

25 Denn unsere Seele ist in den Staub gebeugt, unser Bauch klebt an der Erde.

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

26 Stehe auf, uns zur Hilfe, und erlöse uns um deiner Güte willen!

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!