Job 9
1 Und Hiob antwortete und sprach:
Job vastasi ja sanoi:
2 Wahrlich, ich weiß, daß es also ist; und wie könnte ein Mensch gerecht sein vor Gott?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Wenn er Lust hat, mit ihm zu rechten, so kann er ihm auf tausend nicht eins antworten.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Er ist weise von Herzen und stark an Kraft: wer hat sich wider ihn verhärtet und ist unversehrt geblieben?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Der Berge versetzt, ehe sie es merken, er, der sie umkehrt in seinem Zorn;
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 der die Erde aufbeben macht von ihrer Stätte, und ihre Säulen erzittern;
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 der der Sonne befiehlt, und sie geht nicht auf, und der die Sterne versiegelt;
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 der die Himmel ausspannt, er allein, und einherschreitet auf den Höhen des Meeres;
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 der den großen Bären gemacht hat, den Orion und das Siebengestirn und die Kammern des Südens;
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 der Großes tut, daß es nicht zu erforschen, und Wundertaten, daß sie nicht zu zählen sind.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Siehe, er geht an mir vorüber, und ich sehe ihn nicht, und er zieht vorbei, und ich bemerke ihn nicht.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Siehe, er rafft dahin, und wer will ihm wehren? Wer zu ihm sagen: Was tust du?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Gott wendet seinen Zorn nicht ab, unter ihn beugen sich Rahabs Helfer.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Wieviel weniger könnte ich ihm antworten, meine Worte wählen ihm gegenüber!
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Der ich, wenn ich gerecht wäre, nicht antworten könnte, um Gnade würde ich flehen zu meinem Richter.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Wenn ich riefe, und er mir antwortete, nicht würde ich glauben, daß er meiner Stimme Gehör schenken würde:
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Er, der mich zermalmt durch ein Sturmwetter, und meine Wunden mehrt ohne Ursache;
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 er erlaubt mir nicht, Atem zu holen, denn er sättigt mich mit Bitterkeiten.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Wenn es auf Kraft des Starken ankommt, so sagt er: “Siehe hier!” und wenn auf Recht: “Wer will mich vorladen?”
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Wenn ich auch gerecht wäre, so würde mein Mund mich doch verdammen; wäre ich vollkommen, so würde er mich für verkehrt erklären.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Vollkommen bin ich; nicht kümmert mich meine Seele, ich verachte mein Leben; es ist eins!
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Darum sage ich: Den Vollkommenen und den Gesetzlosen vernichtet er.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Wenn die Geißel plötzlich tötet, so spottet er der Prüfung der Unschuldigen.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Die Erde ist in die Hand des Gesetzlosen gegeben, das Angesicht ihrer Richter verhüllt er. Wenn er es nun nicht ist, wer anders?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Und meine Tage eilen schneller dahin als ein Läufer, sie entfliehen, schauen das Glück nicht.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Sie ziehen vorüber gleich Rohrschiffen, wie ein Adler, der auf Fraß herabstürzt.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Wenn ich sage: Ich will meine Klage vergessen, will mein Angesicht glätten und mich erheitern,
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 so bangt mir vor allen meinen Schmerzen; ich weiß, daß du mich nicht für schuldlos halten wirst.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Ich muß schuldig sein; wozu soll ich mich denn nutzlos abmühen?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Wenn ich mich mit Schnee wüsche und meine Hände mit Lauge reinigte,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 alsdann würdest du mich in die Grube tauchen, und meinen eigenen Kleidern würde vor mir ekeln.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Denn er ist nicht ein Mann wie ich, daß ich ihm antworten dürfte, daß wir miteinander vor Gericht gehen könnten.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Es gibt zwischen uns keinen Schiedsmann, daß er seine Hand auf uns beide legte.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Er tue seine Rute von mir weg, und sein Schrecken ängstige mich nicht:
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 so will ich reden und ihn nicht fürchten; denn nicht also steht es bei mir.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
