Job 13
1 Siehe, das alles hat mein Auge gesehen, mein Ohr gehört und sich gemerkt.
"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2 So viel ihr wisset, weiß auch ich; ich stehe nicht hinter euch zurück.
Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
3 Doch zu dem Allmächtigen will ich reden, und vor Gott mich zu rechtfertigen begehre ich;
Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4 ihr hingegen seid Lügenschmiede, nichtige Ärzte, ihr alle!
Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5 O daß ihr doch stille schwieget! Das würde euch zur Weisheit gereichen.
Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6 Höret doch meine Rechtfertigung, und horchet auf die Beweisgründe meiner Lippen!
Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7 Wollt ihr für Gott Unrecht reden, und für ihn Trug reden?
Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8 Wollt ihr für ihn Partei nehmen? Oder wollt ihr für Gott rechten?
tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
9 Ist es gut für euch, daß er euch erforsche? Oder werdet ihr ihn täuschen, wie man einen Menschen täuscht?
Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10 Strafen wird er euch, wenn ihr im Geheimen die Person ansehet.
Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
11 Wird nicht seine Hoheit euch bestürzen, und sein Schrecken auf euch fallen?
Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12 Eure Denksprüche sind Sprüche von Asche, eure Schutzwehren erweisen sich als Schutzwehren von Lehm.
Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13 Schweiget, laßt mich, und ich will reden, was auch über mich ergehen möge.
Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
14 Warum sollte ich mein Fleisch zwischen meine Zähne nehmen, und mein Leben meiner Hand anvertrauen?
Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
15 Siehe, tötet er mich, ich werde auf ihn warten, nur will ich meine Wege ihm ins Angesicht rechtfertigen.
Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16 Auch das wird mir zur Rettung sein, daß ein Ruchloser nicht vor sein Angesicht kommen darf.
Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17 Höret, höret meine Rede, und meine Erklärung dringe in eure Ohren!
Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18 Siehe doch, ich habe die Rechtssache gerüstet! Ich weiß, daß ich Recht behalten werde.
Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
19 Wer ist es, der mit mir rechten könnte? Denn dann wollte ich schweigen und verscheiden.
Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20 Nur zweierlei tue mir nicht; dann werde ich mich nicht vor deinem Angesicht verbergen.
Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21 Deine Hand entferne von mir, und dein Schrecken ängstige mich nicht.
ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22 So rufe denn, und ich will antworten, oder ich will reden, und erwidere mir!
sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23 Wie viele Missetaten und Sünden habe ich? Laß mich meine Übertretung und meine Sünde wissen!
Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24 Warum verbirgst du dein Angesicht, und hältst mich für deinen Feind?
Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25 Willst du ein verwehtes Blatt hinwegschrecken, und die dürre Stoppel verfolgen?
Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
26 Denn Bitteres verhängst du über mich, und lässest mich erben die Missetaten meiner Jugend;
koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27 und meine Füße legst du in den Stock, und beobachtest alle meine Pfade, grenzest dir ein die Sohlen meiner Füße;
koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
28 da ich doch zerfalle wie Moder, wie ein Kleid, das die Motte zerfressen hat.
"Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
