Psalm 106

1 [Lobet Jehova! [Hallelujah!] ] Preiset [O. Danket] Jehova! denn er ist gut, denn seine Güte währt ewiglich.

Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2 Wer wird aussprechen die Machttaten Gottes, hören lassen all sein Lob? [O. all seinen Ruhm]

Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

3 Glückselig die das Recht bewahren, der Gerechtigkeit übt zu aller Zeit!

Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!

4 Gedenke meiner, Jehova, mit der Gunst gegen dein Volk; suche mich heim mit deiner Rettung!

Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,

5 Daß ich anschaue die Wohlfahrt deiner Auserwählten, mich erfreue an [O. mit] der Freude deiner Nation, mich rühme mit deinem Erbteil.

että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.

6 Wir haben gesündigt samt unseren Vätern, [O. wie unsere Väter] haben unrecht getan, [Eig. verkehrt gehandelt] haben gesetzlos gehandelt.

Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.

7 Unsere Väter in Ägypten beachteten nicht deine Wundertaten, gedachten nicht der Menge deiner Gütigkeiten und waren widerspenstig am Meere, beim Schilfmeere.

Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.

8 Aber er rettete sie um seines Namens willen, um kundzutun seine Macht.

Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

9 Und er schalt das Schilfmeer, und es ward trocken; und er ließ sie durch die Tiefen [O. Fluten; s. die Anm. zu Ps. 33,7] gehen wie durch eine Wüste.

Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.

10 Und er rettete sie aus der Hand des Hassers, und erlöste sie aus der Hand des Feindes.

Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

11 Und die Wasser bedeckten ihre Bedränger, nicht einer von ihnen blieb übrig.

Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.

12 Da glaubten sie seinen Worten, sie sangen sein Lob.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.

13 Schnell vergaßen sie seine Taten, warteten nicht auf seinen Rat; [Hier in dem Sinne von Plan, Ratschluß]

Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.

14 Und sie wurden lüstern in der Wüste und versuchten Gott [El] in der Einöde.

Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.

15 Da gab er ihnen ihr Begehr, aber er sandte Magerkeit in ihre Seelen.

Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

16 Und sie wurden eifersüchtig auf Mose im Lager, auf Aaron, den Heiligen Jehovas.

Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

17 Die Erde tat sich auf, und verschlang Dathan und bedeckte die Rotte Abirams;

Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.

18 Und ein Feuer brannte unter ihrer Rotte, eine Flamme verzehrte die Gesetzlosen.

Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.

19 Sie machten ein Kalb am Horeb und bückten sich vor einem gegossenen Bilde;

He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;

20 Und sie vertauschten ihre Herrlichkeit gegen das Bild eines Stieres, der Gras frißt.

he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

21 Sie vergaßen Gottes, [El] ihres Retters, der Großes getan in Ägypten,

He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

22 Wundertaten im Lande Hams, Furchtbares am Schilfmeer.

ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.

23 Da sprach er, daß er sie vertilgen wollte, wenn nicht Mose, sein Auserwählter, vor ihm in dem Riß gestanden hätte, um seinen Grimm vom Verderben abzuwenden.

Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

24 Und sie verschmähten das köstliche Land, glaubten nicht seinem Worte;

He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

25 Und sie murrten in ihren Zelten, hörten nicht auf die Stimme Jehovas.

He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.

26 Da schwur er ihnen, [Eig. erhob er ihnen seine Hand] sie niederzuschlagen in der Wüste,

Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,

27 Und ihren Samen niederzuschlagen unter den [And. l.: zu vertreiben unter die] Nationen und sie zu zerstreuen in die Länder.

kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.

28 Und sie hängten sich an Baal-Peor und aßen Schlachtopfer der Toten; [d. h. der toten Götzen]

He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

29 Und sie erbitterten ihn durch ihre Handlungen, und eine Plage brach unter sie ein.

He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

30 Da stand Pinehas auf und übte Gericht, und der Plage ward gewehrt.

Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.

31 Und es wurde ihm zur Gerechtigkeit gerechnet von Geschlecht zu Geschlecht bis in Ewigkeit.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.

32 Und sie erzürnten ihn an dem Wasser von Meriba, und es erging Mose übel ihretwegen;

He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

33 Denn sie reizten seinen Geist, so daß er [O. weil sie widerspenstig waren gegen seinen Geist, und er] unbedacht redete mit seinen Lippen.

Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

34 Sie vertilgten die Völker nicht, wie doch [W. welche] Jehova ihnen gesagt hatte;

He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

35 Und sie vermischten sich mit den Nationen und lernten ihre Werke;

vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.

36 Und sie dienten ihren Götzen, und sie wurden ihnen zum Fallstrick.

He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.

37 Und sie opferten ihre Söhne und ihre Töchter den Dämonen.

Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.

38 Und sie vergossen unschuldiges Blut, das Blut ihrer Söhne und ihrer Töchter, welche sie den Götzen Kanaans opferten; und das Land wurde durch Blut entweiht.

He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

39 Und sie verunreinigten sich durch ihre Werke und hurten durch ihre Handlungen.

Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.

40 Da entbrannte der Zorn Jehovas wider sein Volk, und er verabscheute sein Erbteil;

Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.

41 Und er gab sie in die Hand der Nationen, und ihre Hasser herrschten über sie;

Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

42 Und ihre Feinde bedrückten sie, und sie wurden gebeugt unter ihre Hand.

Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.

43 Oftmals errettete er sie; sie aber waren widerspenstig in ihren Anschlägen, [Eig. in ihrem Ratschlag] und sie sanken hin durch ihre Ungerechtigkeit.

Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.

44 Und er sah an ihre Bedrängnis, wenn er ihr Schreien hörte;

Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.

45 Und er gedachte ihnen seinen Bund, und es reute ihn nach der Größe seiner Güte. [Eig. der Menge seiner Gütigkeiten]

Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

46 Und er ließ sie Erbarmen finden vor allen, die sie gefangen weggeführt hatten.

Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

47 Rette uns, Jehova, unser Gott, und sammle uns aus den Nationen, daß wir deinen heiligen Namen preisen, daß wir uns rühmen deines Lobes!

Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.

48 Gepriesen sei Jehova, der Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit! Und alles Volk sage: Amen! Lobet Jehova! [Hallelujah!]

Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"