Psalm 104

1 Preise Jehova, meine Seele! Jehova, mein Gott, du bist sehr groß, mit Majestät und Pracht bist du bekleidet;

Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

2 Du, der in Licht sich hüllt wie in ein Gewand, der die Himmel ausspannt gleich einer Zeltdecke;

Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

3 der seine Obergemächer bälkt in den Wassern, der Wolken macht zu seinem Gefährt, der da einherzieht auf den Fittichen des Windes;

sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

4 Der seine Engel zu Winden [And.: zu Geistern] macht, seine Diener zu flammendem Feuer.

Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

5 Er hat die Erde gegründet auf ihre Grundfesten; sie wird nicht wanken immer und ewiglich.

Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

6 Mit der Tiefe [S. die Anm. zu Ps. 33,7] hattest du sie bedeckt wie mit einem Gewande; die Wasser standen über den Bergen.

Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.

7 Vor deinem Schelten flohen sie, vor der Stimme deines Donners eilten sie hinweg-

Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

8 die Berge erhoben sich, es senkten sich die Täler-an den Ort, den du ihnen festgesetzt.

vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

9 Du hast ihnen eine Grenze gesetzt, die sie nicht überschreiten werden; sie werden nicht zurückkehren, die Erde zu bedecken.

Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

10 Du, der Quellen entsendet in die Täler; zwischen den Bergen fließen sie dahin;

Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.

11 Sie tränken alle Tiere des Feldes, die Wildesel stillen ihren Durst;

Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

12 An denselben wohnen die Vögel des Himmels, zwischen den Zweigen hervor lassen sie ihre Stimme erschallen.

Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.

13 Du, der die Berge tränkt aus seinen Obergemächern; von der Frucht deiner Werke wird die Erde gesättigt.

Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

14 Der Gras hervorsprossen läßt für das Vieh, und Kraut zum Dienste der Menschen: um Brot [O. Speise] hervorzubringen aus der Erde.

Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän

15 Und damit Wein des Menschen Herz erfreue; um das Angesicht glänzen zu machen von Öl, und damit Brot des Menschen Herz stärke.

ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

16 Es werden gesättigt die Bäume Jehovas, die Cedern des Libanon, die er gepflanzt hat,

Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

17 Woselbst die Vögel nisten; der Storch-Cypressen sind sein Haus.

Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

18 Die hohen Berge sind für die Steinböcke, die Felsen eine Zuflucht für die Klippendächse.

Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.

19 Er hat den Mond gemacht für die bestimmten Zeiten; die Sonne weiß ihren Untergang.

Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.

20 Du machst Finsternis, und es wird Nacht; in ihr regen sich alle Tiere des Waldes;

Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

21 die jungen Löwen brüllen nach Raub und fordern von Gott [El] ihre Speise.

Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

22 Die Sonne geht auf: sie ziehen sich zurück und lagern sich in ihre Höhlen.

Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

23 Der Mensch geht aus an sein Werk und an seine Arbeit, bis zum Abend.

Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.

24 Wie viele sind deiner Werke, Jehova! Du hast sie alle mit Weisheit gemacht, voll ist die Erde deiner Reichtümer. [O. Geschöpfe]

Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

25 Dieses Meer, groß und ausgedehnt nach allen Seiten hin: daselbst wimmelts, ohne Zahl, von Tieren klein und groß.

Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.

26 Daselbst ziehen Schiffe einher, der Leviathan, den du gebildet hast, um sich darin zu tummeln.

Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

27 Sie alle warten auf dich, daß du ihnen ihre Speise gebest zu seiner Zeit.

Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.

28 Du gibst ihnen: sie sammeln ein; du tust deine Hand auf: sie werden gesättigt mit Gutem. [O. mit Gütern]

Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

29 Du verbirgst dein Angesicht: sie erschrecken; du nimmst ihren Odem hinweg: sie hauchen aus und kehren zurück zu ihrem Staube.

Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

30 Du sendest deinen Odem [Eig. Hauch, od. Geist] aus: sie werden erschaffen, und du erneuerst die Fläche [O. das Aussehen] des Erdbodens.

Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.

31 Jehovas Herrlichkeit wird ewig sein, Jehova wird sich freuen seiner Werke;

Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,

32 Der die Erde anschaut, und sie bebt; er rührt die Berge an, und sie rauchen.

hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

33 Singen will ich Jehova mein Leben lang, will meinem Gott Psalmen singen, solange ich bin.

Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

34 Möge ihm angenehm sein mein Sinnen! [O. mein Gedicht, meine Rede] Ich, ich werde mich in Jehova erfreuen.

Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.

35 Die Sünder werden [O. mögen sollen] schwinden von der Erde, und die Gesetzlosen nicht mehr sein. Preise Jehova, meine Seele! Lobet Jehova! [Hebr. Jah [Hallelu-Jah!]

Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!