Sprueche 14

1 Der Weiber Weisheit baut ihr Haus, und ihre Narrheit reißt es mit eigenen Händen nieder.

Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

2 Wer in seiner Geradheit wandelt, fürchtet Jehova; wer aber in seinen Wegen verkehrt ist, verachtet ihn. [O. Wer Jehova fürchtet, wandelt; wer ihn aber verachtet, ist verkehrt usw.]

Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.

3 Im Munde des Narren ist eine Gerte des Hochmuts; aber die Lippen der Weisen, sie bewahren sie. [d. h. die Weisen oder die Weisheit]

Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.

4 Wo keine Rinder sind, ist die Krippe rein; aber viel Ertrag ist durch des Stieres Kraft.

Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.

5 Ein treuer Zeuge lügt nicht, aber ein falscher Zeuge spricht Lügen aus.

Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.

6 Der Spötter sucht Weisheit, und sie ist nicht da; aber für den Verständigen ist Erkenntnis leicht.

Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.

7 Geh hinweg von einem törichten Manne und bei wem du nicht Lippen der Erkenntnis merkst. [O. denn Lippen der Erkenntnis hast du nicht bei ihm bemerkt]

Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.

8 Die Weisheit des Klugen ist, auf seinen Weg zu merken, und die Narrheit der Toren ist Betrug.

Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.

9 Die Schuld spottet der Narren, [And. üb.: die Narren spotten der Schuld] aber unter den Aufrichtigen ist Wohlwollen.

Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.

10 Das Herz kennt seine eigene Bitterkeit, und kein Fremder kann sich in seine Freude mischen.

Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.

11 Das Haus der Gesetzlosen wird vertilgt werden, aber das Zelt der Aufrichtigen wird emporblühen.

Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.

12 Da ist der Weg, der einem Menschen gerade erscheint, aber sein Ende sind Wege des Todes.

Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.

13 Auch beim Lachen hat das Herz Kummer, und ihr, der Freude, Ende ist Traurigkeit.

Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.

14 Von seinen Wegen wird gesättigt, wer abtrünnigen Herzens ist, und von dem, was in ihm ist, der gute Mann.

Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.

15 Der Einfältige glaubt jedem Worte, aber der Kluge merkt auf seine Schritte.

Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.

16 Der Weise fürchtet sich und meidet das Böse, aber der Tor braust auf und ist sorglos.

Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.

17 Der Jähzornige begeht Narrheit, und der Mann von Ränken wird gehaßt.

Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.

18 Die Einfältigen erben Narrheit, die Klugen aber werden mit Erkenntnis gekrönt.

Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.

19 Die Bösen beugen sich vor den Guten, und die Gesetzlosen stehen an den Toren des Gerechten.

Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.

20 Selbst von seinem Nächsten wird der Arme gehaßt; aber derer, die den Reichen lieben, sind viele.

Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.

21 Wer seinen Nächsten verachtet, sündigt; wer aber der Elenden sich erbarmt, ist glückselig.

Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.

22 Werden nicht irregehen, die Böses schmieden, aber Güte und Wahrheit finden, die Gutes schmieden?

Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.

23 Bei jeder Mühe wird Gewinn sein, aber Lippengerede gereicht nur zum Mangel. [O. Nachteil, Verlust]

Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.

24 Der Weisen Krone ist ihr Reichtum; die Narrheit der Toren ist Narrheit.

Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.

25 Ein wahrhaftiger Zeuge errettet Seelen; wer aber Lügen ausspricht, ist lauter Trug.

Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.

26 In der Furcht Jehovas ist ein starkes Vertrauen, und seine [d. h. dessen, der Jehova fürchtet] Kinder haben eine Zuflucht.

Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.

27 Die Furcht Jehovas ist ein Born des Lebens, um zu entgehen den Fallstricken des Todes.

Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.

28 In der Menge des Volkes ist die Herrlichkeit eines Königs, aber im Schwinden der Bevölkerung eines Fürsten Untergang.

Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.

29 Ein Langmütiger hat viel Verstand, aber ein Jähzorniger erhöht die Narrheit. [O. trägt Narrheit davon]

Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

30 Ein gelassenes Herz ist des Leibes Leben, aber Ereiferung [O. Eifersucht] ist Fäulnis der Gebeine.

Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.

31 Wer den Armen bedrückt, verhöhnt den, der ihn gemacht hat; wer aber des Dürftigen sich erbarmt, ehrt ihn.

Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.

32 In seinem Unglück wird der Gesetzlose umgestoßen, aber der Gerechte vertraut [S. die Anm. zu Ps. 2,12] auch in seinem Tode.

Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

33 Die Weisheit ruht im Herzen des Verständigen; aber was im Inneren der Toren ist, tut sich kund.

Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.

34 Gerechtigkeit erhöht eine Nation, aber Sünde ist der Völker Schande.

Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.

35 Des Königs Gunst wird dem einsichtigen Knechte zuteil; aber der Schändliche wird Gegenstand seines Grimmes sein.

Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.