Job 13
1 Siehe, das alles hat mein Auge gesehen, mein Ohr gehört und sich gemerkt.
Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 So viel ihr wisset, weiß auch ich; ich stehe nicht hinter euch zurück.
Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 Doch zu dem Allmächtigen will ich reden, und vor Gott [El] mich zu rechtfertigen begehre ich;
Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 ihr hingegen seid Lügenschmiede, nichtige Ärzte, ihr alle!
Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 O daß ihr doch stille schwieget! das würde euch zur Weisheit gereichen.
Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 Höret doch meine Rechtfertigung, und horchet auf die Beweisgründe meiner Lippen!
Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Wollt ihr für Gott [El] Unrecht reden, und für ihn Trug reden?
Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Wollt ihr für ihn Partei nehmen? oder wollt ihr für Gott [El] rechten?
Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Ist es gut für euch, daß er euch erforsche? oder werdet ihr ihn täuschen, wie man einen Menschen täuscht?
Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 Strafen wird er euch, wenn ihr im Geheimen die Person ansehet.
Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Wird nicht seine Hoheit euch bestürzen, und sein Schrecken auf euch fallen?
Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 Eure Denksprüche sind Sprüche von Asche, eure Schutzwehren erweisen sich als Schutzwehren von Lehm.
Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Schweiget, laßt mich, und ich will reden, was auch über mich ergehen möge.
Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Warum sollte ich mein Fleisch zwischen meine Zähne nehmen, und mein Leben meiner Hand anvertrauen? [O. wie anderswo: mein Leben aufs Spiel setzen]
Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 Siehe, tötet er mich, ich werde auf ihn warten, [O. hoffen. Nach and. Les.: Siehe er will mich töten, ich habe nichts zu hoffen] nur will ich meine Wege ihm ins Angesicht rechtfertigen.
Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Auch das wird mir zur Rettung sein, daß ein Ruchloser nicht vor sein Angesicht kommen darf.
Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 Höret, höret meine Rede, und meine Erklärung dringe in eure Ohren!
Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Siehe doch, ich habe die Rechtssache gerüstet! Ich weiß, daß ich Recht behalten werde.
Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Wer ist es, der mit mir rechten könnte? Denn dann wollte ich schweigen und verscheiden.
Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Nur zweierlei tue mir nicht; dann werde ich mich nicht vor deinem Angesicht verbergen.
Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Deine Hand entferne von mir, und dein Schrecken ängstige mich nicht.
Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 So rufe denn, und ich will antworten, oder ich will reden, und erwidere mir!
Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
23 Wie viele Missetaten und Sünden habe ich? Laß mich meine Übertretung und meine Sünde wissen!
Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Warum verbirgst du dein Angesicht, und hältst mich für deinen Feind?
Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Willst du ein verwehtes Blatt hinwegschrecken, und die dürre Stoppel verfolgen?
Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 Denn Bitteres verhängst [Eig. schreibst, verfügst] du über mich, und lässest mich erben die Missetaten meiner Jugend;
Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 und meine Füße legst du in den Stock, und beobachtest alle meine Pfade, grenzest dir ein die Sohlen meiner Füße;
Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
28 da ich doch zerfalle [Eig. da er doch zerfällt; nämlich der vorher beschriebene Mann] wie Moder, wie ein Kleid, das die Motte zerfressen hat.
Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
