Psalm 66

1 Dem Sangmeister. Ein Lied. Ein Psalm. / Jauchzt Elohim, alle Lande,

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

2 Besingt seines Namens Ehre, / Preiset ihn herrlich!

Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

3 Sprecht zu Elohim: "Wie hehr sind deine Werke! / Ob deiner großen Macht schmeicheln dir deine Feinde.

Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

4 Alle Welt muß dir sich beugen und lobsingen, / Lobsingen deinem Namen!" (Sela)

Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)

5 Kommt, schauet die Taten Elohims! / Hehr waltet er unter den Menschenkindern.

Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

6 Er wandelte Meer in trocknes Land, / Daß man den Strom zu Fuß durchzog. / Drum wollen wir uns sein freun.

Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

7 Ewig herrscht er in seiner Macht. / Seine Augen schauen die Völker an: / Die Empörer dürfen sich nicht erheben. (Sela)

Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)

8 Preiset, ihr Völker, unsern Gott, / Laßt laut sein Lob erschallen!

Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

9 Er hat uns am Leben erhalten / Und unsern Fuß nicht wanken lassen.

Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

10 Denn du hast uns geprüft, Elohim, / Hast uns wie Silber geläutert:

Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

11 Du hast uns ins Gefängnis geführt, / Auf unsre Lenden Last gelegt.

Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

12 Du hast uns Menschen zu Herren gesetzt; / Wir sind in Feuer und Wasser geraten — / Aber du hast uns hinausgeführt, / Daß wir reiche Fülle genießen.

Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

13 Drum komm ich mit Brandopfern in dein Haus, / Will dir meine Gelübde bezahlen,

Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

14 Die meine Lippen kundgetan, / Die mein Mund geredet in meiner Not.

Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

15 Als Brandopfer bring ich dir feiste Schafe / Zugleich mit der Widder Opferrauch, / Ich opfre Rinder samt Böcken. (Sela)

Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)

16 Kommt her, hört zu, ihr Gottesfürchtigen alle! / Erzählen will ich, was er mir getan.

Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

17 Zu ihm rief ich mit meinem Munde — / Und Lobpreis war auf meiner Zunge.

Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

18 Hegte ich Böses in meinem Herzen, / Adonái würde nicht hören.

Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

19 Aber Elohim hat mich erhört, / Er hat gemerkt auf mein lautes Flehn.

Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

20 Gepriesen sei Elohim! Er hat mein Gebet nicht abgewiesen, / Seine Gnade mir nicht entzogen.

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!