Psalm 37
1 Von David. / Arge laß nicht zum Eifer dich reizen, / Alle die Frevler beneide nicht!
Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
2 Denn wie Gras verschwinden sie eilend / Und verwelken wie grünes Kraut.
Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
3 Baue auf Jahwe und handle gut, / Bleibe im Lande und pflege Treue!
Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
4 So wirst du Wonne an Jahwe haben, / Der dir gewährt deines Herzens Wunsch.
silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
5 Gründe auf Jahwe dein Lebenslos, / Traue auf ihn, denn er macht's wohl!
Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
6 Er läßt deine Unschuld wie Morgenlicht leuchten / Und dein Recht wie die Mittagshelle.
Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
7 Duldergleich sei stille zu Jahwe und harre sein! / Entrüste dich nicht über den, der Glück hat, / Über den Mann, der Ränke verübt!
Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
8 Halt dich vom Zorne zurück, laß fahren den Grimm! / Erhitze dich nicht, es führt nur zum Bösen!
Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
9 Denn Frevler werden ausgerottet; / Die aber Jahwes harren, die erben das Land.
Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
10 Wartest du nur ein Weilchen, so ist der Frevler nicht mehr. / Nach seiner Stätte siehst du dich um: er ist dahin!
Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
11 Die Dulder werden das Land ererben / Und sich erfreuen der Fülle des Heils.
Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
12 Saat des Unheils sinnet der Böse, / Fletscht seine Zähne gegen den Frommen.
Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
13 Doch Adonái lachet sein, / Denn er siehet: es kommt sein Tag.
mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14 Gottlose zücken das Schwert und spannen den Bogen, / Um den Armen und Dürftigen zu fällen, / Um hinzumorden, die redlich wandeln.
Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
15 Doch ihnen ins Herz wird dringen ihr Schwert, / Und ihre Bogen werden zerbrochen.
Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
16 Trägt der Gerechte auch wenig davon, / Besser ist's immer als vieler Frevler Güterfülle.
Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
17 Denn der Frevler Arm wird zerbrochen, / Aber die Frommen stützt Jahwe.
Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
18 Jahwe kennt der Redlichen Tage, / Und ihr Besitz wird ewig bestehn.
Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
19 Nicht leiden sie Mangel in böser Zeit, / In den Tagen des Hungers werden sie satt.
Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
20 Kläglich kommen die Frevler um; / Wie der Auen Pracht sind Jahwes Feinde: / Sie schwinden dahin wie der Rauch, sie schwinden.
Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
21 Lehnt der Frevler, so zahlt er nicht, / Der Gerechte aber tut wohl und gibt.
Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
22 Denn seine Gesegneten erben das Land, / Doch seine Verfluchten werden zunichte.
Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
23 Menschen tun feste Schritte mit Jahwes Hilfe, / Wenn ihr Wandel ihm wohlgefällt.
Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
24 Mögen sie wanken — sie stürzen nicht, / Denn Jahwe stützt ihre Hände.
Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
25 Nie hab ich als Knabe noch später im Alter / Den Frommen verlassen gesehn / Und seine Kinder betteln um Brot.
Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
26 Allezeit tut er wohl und leihet, / Und seine Nachkommen werden zum Segen.
Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
27 Sei fern vom Bösen und tue das Gute, / So wirst du immerdar wohnen bleiben.
Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
28 Jahwe liebt ja das Recht / Und verläßt seine Frommen nicht; er schützt sie auf immer. / Doch der Frevler Geschlecht wird ausgerottet.
Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
29 Die Gerechten erben das Land / Und wohnen darin auf ewig.
Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
30 Preis der Weisheit verkündet der Fromme, / Und seine Zunge redet, was recht.
Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
31 Seines Gottes Gesetz ruht ihm im Herzen, / Und seine Schritte wanken nicht.
Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
32 Zu verderben den Frommen, lauert der Frevler: / Er sucht ihn zu töten.
Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
33 Doch Jahwe gibt ihn seiner Hand nicht preis, / Er spricht ihn nicht schuldig, wenn Menschen ihn richten.
Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
34 Klammre dich an Jahwe, halt ein seinen Weg: / Er wird dich erhöhn, daß du erbest das Land. / Der Frevler Vernichtung siehst du mit an.
Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
35 Reckenhaft kühn sah ich einen Frevler; / Er spreizte sich stolz wie ein grünender Baum.
Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
36 Man ging vorüber: er war nicht mehr. / Als ich ihn suchte — er fand sich nicht.
Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
37 Schau auf den Frommen, sieh den Redlichen an: / Nachkommen empfängt der Friedensmann.
Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
38 Die Frevler jedoch werden alle vertilgt, / Der Bösen Geschlecht wird ausgerottet.
mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
39 Treu schirmt Jahwe die Gerechten; / Er ist ihre Schutzwehr zur Zeit der Not.
Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
40 Es hilft ihnen Jahwe und rettet sie; / Er rettet sie von den Frevlern und steht ihnen bei; / Denn sie trauen auf ihn.
Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
