Psaumes 81
1 Pour les pressoirs, psaume d’Asaph lui-même. Exultez en Dieu qui est notre aide; poussez des cris de joie vers le Dieu de Jacob.
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Entonnez un psaume, et faites entendre un tambour, un psaltérion harmonieux avec une harpe.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Sonnez de la trompette à la néoménie, au jour insigne de votre solennité;
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 Parce que c’est un précepte dans Israël, une ordonnance en l’honneur du Dieu de Jacob.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 Il l’établit comme un monument pour Joseph, lorsqu’il sortit de la terre d’Égypte, et qu’il entendit une langue qu’il ne connaissait pas.
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 Il détourna son dos des fardeaux, et ses mains qui servaient à porter les corbeilles.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 Dans la tribulation, tu m’as invoqué, et je t’ai délivré; je t’ai exaucé du fond de la tempête, je t’ai éprouvé auprès de l’eau de contradiction.
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 Écoute, mon peuple, car je te prendrai à témoin: Israël, si tu m’écoutes,
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Il n’y aura pas au milieu de toi de dieu nouveau, et tu n’adoreras pas de dieu étranger.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 Car c’est moi qui suis le Seigneur ton Dieu, qui t’ai tiré de la terre d’Égypte; élargis la bouche, je la remplirai.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 Mais mon peuple n’a pas écouté ma voix, et Israël ne m’a pas prêté attention.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 Et je les ai abandonnés aux désirs de leur cœur; ils iront dans des voies de leur invention.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 Si mon peuple m’avait écouté; si Israël avait marché dans mes voies,
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 En un moment j’aurais humilié ses ennemis, et sur ceux qui les tourmentaient, j’aurais lancé ma main.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 Les ennemis du Seigneur lui ont menti, et leur temps durera des siècles.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 Cependant il les a nourris de moelle de froment, et il les a rassasiés de miel sorti d’une pierre.
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
