Psaumes 78
1 Intelligence d’Asaph.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 J’ouvrirai ma bouche en paraboles: je dirai des choses cachées dès le commencement;
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 Combien de grandes choses nous avons entendu et connues, et que nos pères nous ont racontées.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 Elles n’ont pas été cachées à leurs fils dans une autre génération. Ils ont raconté les louanges du Seigneur, ses œuvres puissantes, et ses merveilles qu’il a faites;
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Et a suscité un témoignage dans Jacob; et a établi une loi dans Israël: Combien de grandes choses il a commandé à nos pères de faire connaître à leurs fils,
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 Afin qu’une autre génération les connaisse. Les fils qui naîtront et s’élèveront après eux les raconteront à leurs fils,
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 Afin qu’ils mettent en Dieu leur espérance, qu’ils n’oublient pas ses œuvres, et qu’ils recherchent ses commandements.
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 De peur qu’ils ne deviennent comme leurs pères une génération perverse et exaspérant Dieu; Une génération qui n’a point dirigé son cœur, et dont l’esprit ne s’est point confié en Dieu.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Les fils d’Ephraïm, habiles à tendre l’arc et à en tirer, ont tourné le dos au jour du combat.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 Ils n’ont pas gardé l’alliance de Dieu, et ils n’ont pas voulu marcher dans sa loi.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 Ils ont oublié ses bienfaits et les merveilles qu’il leur a montrées.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Devant leurs pères il a fait des merveilles, dans la terre d’Égypte, dans la plaine de Tanis.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 Il divisa la mer, et il les fit passer: et il fixa les eaux comme dans une outre.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 Il les conduisit, le jour, au moyen d’une nuée, et toute la nuit à la clarté d’un feu.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 Il fendit une pierre dans le désert, et les fit boire comme à un abîme abondant.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 Car il fit sortir de l’eau de la pierre, et il en fit sortir des eaux comme des fleuves.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Mais ils péchèrent encore de nouveau contre lui, ils excitèrent à la colère le Très-Haut dans un lieu sans eau.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 Et ils tentèrent Dieu dans leurs cœurs, au point qu’ils demandèrent une nourriture pour leurs âmes.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 Et ils parlèrent mal de Dieu, ils dirent: Est-ce que Dieu pourra préparer une table dans le désert?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Parce qu’il a frappé une pierre, et que des eaux ont coulé; et que des torrents ont débordé. Est-ce qu’il pourra aussi donner du pain et préparer une table pour son peuple?
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 C’est pour cela que le Seigneur entendit et différa; mais un feu s’alluma contre Jacob, et sa colère monta contre Israël;
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Parce qu’ils ne crurent pas en Dieu, et qu’ils n’espérèrent pas en son salut;
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Et il commanda aux nuées d’en haut, et il ouvrit les portes du ciel.
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 Et il leur fit pleuvoir de la manne pour manger, et il leur donna du pain du ciel.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 L’homme mangea le pain des anges, Dieu leur envoya une nourriture en abondance.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 Il fit disparaître du ciel le vent du midi, et il amena par sa puissance le vent d’Afrique.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 Il fit pleuvoir sur eux des viandes comme la poussière, et des oiseaux comme le sable de la mer.
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 Et ils tombèrent au milieu de leur camp, autour de leurs tabernacles.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 Ils mangèrent et ils furent rassasiés à l’excès, et Dieu leur accorda selon leur désir;
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 Ils ne furent point frustrés dans leur désir. Leurs viandes étaient encore dans leur bouche,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 Quand la colère de Dieu tomba sur eux. Et il tua les gras d’entre eux, et rejeta l’élite d’Israël.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 Au milieu de tous ces prodiges ils péchèrent encore, et ne crurent pas à ses merveilles.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Et leurs jours se terminèrent vainement, et leurs années avec rapidité.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 Lorsqu’il les tuait, ils le cherchaient, et ils revenaient, et, dès le point du jour, ils venaient à lui.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 Et ils se souvinrent que Dieu était leur aide, et que le Dieu très haut était leur rédempteur.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 Mais ils l’aimèrent de bouche seulement, et ils lui mentirent par leur langue;
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 Car leur cœur n’était pas droit avec lui, et ils ne furent pas trouvés fidèles à son alliance.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 Mais lui est miséricordieux, il pardonnera leurs péchés, et ne les perdra pas entièrement. Et souvent il détourna sa colère, et il n’alluma pas toute sa colère.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 Il se rappela qu’ils étaient chair, un souffle qui va et qui ne revient pas.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 Combien de fois l’ont-ils irrité dans le désert, et l’ont-ils excité à la colère dans un lieu sans eau?
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Et de nouveau ils tentèrent Dieu, et ils ont aigri le saint d’Israël.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 Ils ne se sont pas rappelé sa main, au jour où il les retira de la main d’un oppresseur,
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 Comment il fit en Égypte ses miracles, et ses prodiges dans la plaine de Tanis.
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 Et il changea en sang leurs fleuves et leurs pluies, pour qu’ils ne bussent point.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 Il envoya contre eux une multitude de mouches qui les dévorèrent, et la grenouille qui les ravagea.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 Et il donna à la rouille leurs fruits, et leurs travaux à la sauterelle.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 Et il fit périr par la grêle leurs vignes, et leurs mûriers par la gelée.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 Et il livra à la grêle leurs bêtes, et leurs possessions au feu.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 Il envoya contre eux la colère de son indignation: l’indignation, et la colère, et la tribulation envoyées par des anges mauvais.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 Il fit une voie au sentier de sa colère, et il n’épargna pas la mort à leurs âmes; et leurs bêtes, il les renferma dans la mort.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 Et il frappa tout premier-né d’Égypte, les prémices de tout travail dans les tabernacles de Cham.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 Et il en retira, comme des brebis, son peuple; et il les conduisit comme un troupeau dans le désert.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 Et il les fit sortir pleins d’espérance, et ils ne craignirent point; quant à leurs ennemis, la mer les couvrit.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 Et il les amena sur la montagne de sa sanctification; montagne qu’a acquise sa droite. Et il chassa de leur face des nations; et il leur divisa au sort une terre avec un cordeau de partage.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 Et il fit habiter dans leurs tabernacles les tribus d’Israël.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Mais ils tentèrent et aigrirent le Dieu très haut; et ne gardèrent pas ses témoignages.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 Et ils se détournèrent de lui et n’observèrent pas l’alliance; de la même manière que leurs pères, ils devinrent comme un arc qui porte à faux.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 Ils l’ont excité à la colère sur leurs collines; et par leurs images taillées au ciseau, ils l’ont provoqué à la jalousie.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 Dieu entendit, et il méprisa, et il réduisit entièrement au néant Israël.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 Et il repoussa le tabernacle de Silo, son tabernacle où il avait habité parmi les hommes.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 Il livra à la captivité l’arche, leur force; et leur beauté entre les mains de l’ennemi.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 Il renferma son peuple entre les glaives; et son héritage, il le méprisa.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Un feu dévora leurs jeunes hommes; et leurs vierges ne furent pas pleurées.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Leurs prêtres tombèrent sous le glaive, et on ne pleurait pas leurs veuves.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Mais le Seigneur se réveilla comme un homme endormi, comme un héros qui a été ivre de vin.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 Il frappa ses ennemis par derrière; il leur infligea un opprobre éternel.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Et il repoussa le tabernacle de Joseph, et ne choisit point la tribu d’Éphraïm;
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 Mais il choisit la tribu de Juda, la montagne de Sion qu’il a aimée.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 Et il bâtit comme une corne de licornes son sanctuaire, dans la terre qu’il a fondée pour les siècles.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 Il choisit David son serviteur, et il le tira du milieu des troupeaux de brebis: il le prit à la suite de celles qui étaient pleines,
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 Pour être le pasteur de Jacob son serviteur, et d’Israël son héritage.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 Et David les fit paître dans l’innocence de son cœur, et avec ses mains habiles, il les conduisit.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
