Psaumes 147
1 Alléluia.
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Bâtissant Jérusalem, le Seigneur rassemblera les dispersions d’Israël.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 C’est lui qui guérit ceux qui ont le cœur brisé, et qui bande leurs plaies.
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Qui compte la multitude des étoiles, et à elles toutes donne des noms.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Grand est notre Dieu, et grande est sa force; et à sa sagesse il n’y a point de borne.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Le Seigneur prend sous sa protection les hommes doux; mais il humilie les pécheurs jusqu’à terre.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Entonnez au Seigneur une louange: chantez notre Dieu sur la harpe.
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 C’est lui qui couvre le ciel de nuages, et prépare à la terre de la pluie. Qui produit sur les montagnes du foin, et de l’herbe à l’usage des hommes.
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 Qui donne aux bêtes leur nourriture, et aux petits des corbeaux qui l’invoquent.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Ce n’est pas dans la force du cheval qu’il mettra son désir, ni dans les jambes de l’homme qu’il se complaira.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Le Seigneur a mis sa complaisance dans ceux qui le craignent, et dans ceux qui espèrent en sa miséricorde.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Jérusalem, loue le Seigneur: loue ton Dieu, ô Sion.
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 Parce qu’il a affermi les serrures de tes portes: il a béni tes fils au milieu de toi.
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 C’est lui qui a établi sur tes confins la paix, et qui te rassasie de moelle de froment.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 C’est lui qui envoie sa parole à la terre: avec vitesse court sa parole.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 C’est lui qui donne de la neige comme de la laine, répand le brouillard comme de la cendre.
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Il envoie sa glace comme des petits morceaux de pain: à la face de son froid qui tiendra?
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Il enverra sa parole, et il les fera fondre: son vent soufflera, et les eaux couleront.
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 C’est lui qui annonce sa parole à Jacob; ses justices et ses jugements à Israël.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 Il n’a pas fait ainsi pour toute nation: et ses jugements, il ne les leur a pas manifestés. Alléluia.
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
