Psaumes 137

1 Sur les fleuves de Babylone, là nous nous sommes assis, et nous avons pleuré, comme nous nous souvenions de Sion.

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 Aux saules, au milieu d’elle, nous avons suspendu nos instruments.

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 Parce que là ceux qui nous avaient emmenés captifs, nous demandèrent les paroles de nos chants;

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 Comment chanterons-nous un cantique du Seigneur dans une terre étrangère?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 Si je t’oublie, Jérusalem, que ma main droite soit livrée à l’oubli.

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 Que ma langue s’attache à mon gosier, si je ne me souviens pas de toi,

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Souvenez-vous, Seigneur, des fils d’Edom au jour de Jérusalem,

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 Fille malheureuse de Babylone, bienheureux celui qui te rendra la rétribution de ce que tu nous a fait!

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 Bienheureux celui qui saisira et brisera tes petits enfants contre la pierre!

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!