Psaumes 137

1 Sur les fleuves de Babylone, là nous nous sommes assis, et nous avons pleuré, comme nous nous souvenions de Sion.

Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

2 Aux saules, au milieu d’elle, nous avons suspendu nos instruments.

Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

3 Parce que là ceux qui nous avaient emmenés captifs, nous demandèrent les paroles de nos chants;

Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

4 Comment chanterons-nous un cantique du Seigneur dans une terre étrangère?

Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

5 Si je t’oublie, Jérusalem, que ma main droite soit livrée à l’oubli.

Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

6 Que ma langue s’attache à mon gosier, si je ne me souviens pas de toi,

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

7 Souvenez-vous, Seigneur, des fils d’Edom au jour de Jérusalem,

Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

8 Fille malheureuse de Babylone, bienheureux celui qui te rendra la rétribution de ce que tu nous a fait!

Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

9 Bienheureux celui qui saisira et brisera tes petits enfants contre la pierre!

Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.