Psaumes 108

1 Cantique de psaume, de David lui-même. Mon cœur est prêt, ô Dieu, mon cœur est prêt, je chanterai, je jouerai du psaltérion au milieu de ma gloire.

Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

2 Lève-toi, ô ma gloire, lève-toi, psaltérion, et toi, harpe: je me lèverai au point du jour.

Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.

3 Je vous louerai parmi les peuples. Seigneur, et je dirai un psaume en votre honneur parmi les nations.

Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.

4 Parce que votre miséricorde est grande au-dessus des cieux, et que votre vérité s’élève jusqu’aux nues.

Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.

5 Soyez exalté au-dessus des cieux, ô Dieu, et que sur toute la terre éclate votre gloire,

Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,

6 Afin que vos bien-aimés soient délivrés. Sauvez-moi par votre droite, et exaucez-moi;

Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.

7 Dieu a parlé dans son sanctuaire:

Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.

8 À moi est Galaad, et à moi est Manassé; Ephraïm est l’appui de ma tête.

Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;

9 Moab est le vase de mon espérance.

Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.

10 Qui me conduira dans une ville fortifiée? qui me conduira jusque dans l’Idumée?

Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?

11 Ne sera-ce pas vous, ô Dieu, qui nous avez rejetés? et ne sortirez-vous point, ô Dieu, à la tête de nos armées?

Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?

12 Donnez-nous du secours, pour nous tirer de la tribulation, parce que vain est le salut de l’homme.

Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.

13 En Dieu nous ferons preuve de valeur, et lui-même réduira au néant nos ennemis.

Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.