Proverbes 8

1 Est-ce que la sagesse ne crie pas, et que la prudence ne fait pas entendre sa voix?

Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

2 Sur les plus hauts et les plus élevés sommets, au-dessus de la voie, se tenant au milieu des sentiers,

Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

3 Près des portes de la cité, à l’entrée même de la ville, elle parle, disant:

Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

4 Ô hommes, c’est à vous que je crie, et ma voix s’adresse aux fils des hommes.

Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

5 Apprenez, ô tout petits, la finesse, et vous, insensés, faites attention.

Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

6 Ecoutez, car je vais parler de grandes choses, et mes lèvres s’ouvriront pour proclamer la droiture.

Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

7 Ma bouche s’exercera à la vérité, et mes lèvres détesteront ce qui est impie.

Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

8 Tous mes discours sont justes, il n’y a rien de dépravé ni de pervers.

Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

9 Ils sont droits pour ceux qui ont de l’intelligence, et équitables pour ceux qui trouvent la science.

Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

10 Recevez ma discipline et non de l’argent: choisissez la doctrine plutôt que l’or.

Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

11 Car mieux vaut la sagesse que toutes les choses les plus précieuses; et tout ce qu’il y a de désirable ne peut lui être comparé.

Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

12 Moi, sagesse, j’habite dans le conseil, et je suis présente aux savantes pensées.

Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

13 La crainte du Seigneur hait le mal: l’arrogance et l’orgueil, une voie dépravée, et une langue double, je les déteste.

Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

14 À moi est le conseil et l’équité: à moi est la prudence, à moi est la force.

Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

15 Par moi les rois règnent, et les législateurs décrètent des choses justes;

Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

16 Par moi les princes commandent, et les puissants rendent la justice.

Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

17 Moi, j’aime ceux qui m’aiment, et ceux qui dès le matin veillent pour me chercher me trouveront.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

18 Avec moi sont les richesses et la gloire, des biens superbes, et la justice.

Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

19 Car mieux vaut mon fruit que l’or et les pierres précieuses, et mieux valent mes produits que l’argent le meilleur.

Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

20 Je marche dans les voies de la justice, au milieu des sentiers du jugement,

Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

21 Afin d’enrichir ceux qui m’aiment, et de remplir leurs trésors.

Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

22 Le Seigneur m’a possédée au commencement de ses voies, avant qu’il fît quelque chose dès le principe.

Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

23 Dès l’éternité j’ai été établie, dès les temps anciens, avant que la terre fût faite.

Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

24 Les abîmes n’étaient pas encore, et moi déjà j’avais été conçue; les sources des eaux n’avaient pas encore jailli:

Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

25 Les montagnes à la pesante masse n’étaient pas encore affermies, et moi, avant les collines, j’étais engendrée:

Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

26 Il n’avait pas encore fait la terre et les fleuves, et les pôles du globe de la terre.

Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

27 Quand il préparait les cieux, j’étais présente: quand par une loi inviolable il entourait d’un cercle les abîmes:

Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

28 Quand il affermissait en haut la voûte éthérée, et qu’il mettait en équilibre les sources des eaux:

Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

29 Quand il mettait autour de la mer ses limites, et qu’il imposait une loi aux eaux, afin qu’elles n’allassent point au-delà de leurs bornes; quand il pesait les fondements de la terre:

Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

30 J’étais avec lui, disposant toutes choses; et je me réjouissais chaque jour, me jouant, en tout temps, devant lui:

Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

31 Me jouant dans le globe de la terre; et mes délices sont d’être avec les fils des hommes.

Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

32 Maintenant donc, mes fils, écoutez-moi: Bienheureux ceux gardent mes voies.

Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.

33 Ecoutez la discipline, et soyez sages, et n’allez pas la rejeter.

Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

34 Bienheureux l’homme qui m’écoute, et qui veille tous les jours à l’entrée de ma demeure, et se tient en observation auprès de ma porte.

Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

35 Celui qui me trouvera trouvera la vie, et puisera le salut dan? le Seigneur:

Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

36 Mais celui qui péchera contre moi blessera son âme. Tous ceux qui me haïssent aiment la mort.

Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.