Proverbes 5
1 Mon fils, sois attentif à ma sagesse, et à ma prudence incline ton oreille,
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 Afin que tu veilles sur tes pensées, et que tes lèvres conservent la discipline. Prends garde à l’artifice fallacieux de la femme;
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Car c’est un rayon distillant le miel, que les lèvres d’une prostituée, et plus brillant que l’huile est son gosier;
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 Mais ses derniers moments sont amers comme l’absinthe, et perçants comme un glaive à deux tranchants.
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 Ils ne marchent point par le sentier de la vie: ses pas sont incertains, et on ne peut les découvrir.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Maintenant donc, mon fils, écoute-moi, et ne t’écarte pas des paroles de ma bouche.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Eloigne d’elle ta voie, et ne t’approche pas de la porte de sa maison.
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 Ne donne pas à des étrangers ton honneur, et tes années à un cruel vengeur,
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 De peur que des étrangers ne soient comblés de tes biens, et que tes travaux n’aillent dans la maison d’un autre,
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 Et que tu ne gémisses à la fin, quand tu auras consumé tes chairs et ton corps; et que tu ne dises:
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 D’où vient que j’ai déteste la discipline, et qu’aux remontrances n’a pas acquiescé mon cœur,
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 Et que je n’ai pas écouté la voix de ceux qui m’instruisaient, et qu’à mes maîtres je n’ai pas incliné mon oreille?
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 J’ai été presque dans toute sorte de maux au milieu de l’assemblée et de la réunion.
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Bois de l’eau de ta citerne, et de l’eau vive de ton puits:
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Que les cours de tes fontaines soient dirigés au dehors; et dans les rues partage tes eaux.
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Possède-les seul, et que des étrangers n’y aient point de part avec toi.
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Que ta source soit bénie; et réjouis-toi avec la femme de ta jeunesse;
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 Qu’elle te soit une biche très chère, un très agréable faon; que ses charmes t’enivrent en tout temps; et que dans son amour soit toujours ta joie.
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Pourquoi, mon fils, seras-tu séduit par une étrangère, et reposeras-tu dans le sein d’une autre?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Le Seigneur regarde les voies de l’homme, et il considère tous ses pas.
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Ses iniquités saisissent l’impie, et par les liens de ses propres péchés, il est enchaîné.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Il mourra, parce qu’il n’a pas eu de discipline, et c’est par l’excès de sa folie qu’il sera trompé.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
