Proverbes 25

1 Voici encore des paraboles de Salomon, qu’ont recueillies les hommes d’Ezéchias, roi de Juda.

Nämät ovat myös Salomon sananlaskut, jotka Hiskian ja Juudan kuninkaan miehet ovat tähän panneet tykö.

2 La gloire de Dieu est de cacher la parole, la gloire des rois, de scruter le discours.

Se on Jumalan kunnia, salata asiaa; mutta kuninkaan kunnia, tutkia asiaa.

3 Le ciel en haut et la terre en bas, et le cœur des rois est impénétrable.

Taivas on korkia ja maa syvä, ja kuninkaan sydän on tutkimatoin.

4 Ôte la rouille de l’argent, et il en sortira un vase très pur.

Raiska otetaan hopiasta pois, niin siitä tulee puhdas astia.

5 Ôte l’impiété de devant le roi, et par la justice s’affermira son trône.

Jos jumalatoin otetaan pois kuninkaan kasvoin edestä, niin hänen istuimensa vanhurskaudella vahvistetaan.

6 Ne parais pas chercher la gloire devant le roi, et ne te tiens pas parmi les grands.

Älä koreile kuninkaan nähden, ja älä astu suurten sialle.

7 Car il vaut mieux qu’on te dise: Monte ici, que d’être humilié devant le prince.

Sillä se on sinulle parempi, koska sinulle sanotaan: astu tänne ylemmä! kuin ettäs ruhtinaan edessä alennettaisiin, jota sinun silmäs näkisivät.

8 Ce que tes yeux ont vu, ne le publie pas aussitôt dans une querelle; de peur que dans la suite, tu ne puisses réparer ton tort, lorsque tu auras déshonoré ton ami.

Älä ole pikainen riitelemään, ettes tiedä mitäs teet, koska lähimmäiseltäs häväisty olet?

9 Traite ton affaire avec ton ami, et ne révèle pas un secret à un étranger;

Toimita asias lähimmmäises kanssa, älä ilmoita toisen salaisuutta,

10 De peur qu’il ne t’insulte, lorsqu’il t’aura appris, et qu’il ne cesse de te le reprocher. La faveur et l’amitié délivrent; conserve-les, afin que tu ne deviennes pas répréhensible.

Ettei se, joka sen kuulee, sinua häpäisisi, ja ettei sinun paha sanomas lakkaa.

11 Comme sont les pommes d’or, sur des lits d’argent, ainsi est celui qui dit une parole en son temps.

Sana, aikanansa puhuttu, on niinkuin kultainen omena hopiamaljassa.

12 C’est un pendant d’oreille d’or, et une perle brillante que celui qui reprend un sage et une oreille obéissante.

Koska viisas rankaisee sitä, jaka häntä kuulee, se on niinkuin korvarengas, ja niinkuin kaunistus parhaasta kullasta.

13 Comme la fraîcheur de la neige, au jour de la moisson, ainsi est un messager fidèle pour celui qui l’a envoyé; il fait reposer son âme.

Niinkuin lumen kylmä elonaikana, niin on uskollinen sanansaattaja sille, joka hänen lähettänyt on, ja virvoittaa herransa sielun.

14 Des nuages, du vent et point de pluie à la suite, tel est l’homme qui se vante et ne remplit pas ses promesses.

Joka paljon puhuu ja vähän pitää, hän on niinkuin tuuli ja pilvi ilman sadetta.

15 Par la patience, un prince se laissera fléchir, et une langue douce brisera la dureté.

Kärsivällisyydellä päämies lepytetään, ja siviä kieli pehmittää kovuuden.

16 Tu as trouvé du miel: mange ce qui te suffit de peur que, rassasié, tu ne le vomisses.

Jos sinä löydät hunajaa, niin syö tarpeekses, ettes ylönpalttisesti tulisi ravituksi, ja antaisi sitä ylen.

17 Éloigne ton pied de la maison de ton prochain; de peur qu’un jour, rassasié de toi, il ne te haïsse.

Anna jalkas harvoin tulla lähimmäises huoneeseen, ettei hän suuttuis sinuun, ja vihaisi sinua.

18 Un trait, un glaive, une flèche acérée, tel est l’homme qui, contre son prochain, dit un faux témoignage.

Joka väärää todistusta puhuu lähimmäistänsä vastaan, hän on vasara, miekka ja terävä nuoli.

19 Une dent cariée, un pied lassé, tel est celui qui espère en un infidèle au jour de l’angoisse,

Pilkkaajan toivo hädän aikana on niinkuin murrettu hammas, ja vilpisteleväinen jalka.

20 Et qui perd son manteau au jour du froid. Il met du vinaigre dans du nitre, celui qui chante des cantiques à un cœur très mauvais. Comme la teigne au vêtement et le ver au bois, ainsi la tristesse de l’homme nuit à son cœur.

Joka murheellisen sydämen edessä virsiä veisaa, hän on niinkuin se, joka vaatten tempaa pois talvella, ja etikka pleikun päällä.

21 Si ton ennemi a faim, donne-lui à manger: s’il a soif, donne-lui de l’eau à boire;

Jos sinun vihamiehes isoo, niin ravitse häntä leivällä: jos hän janoo, niin juota häntä vedellä;

22 Car tu amasseras des charbons ardents sur sa tête; et le Seigneur te le rendra.

Sillä sinä kokoot hiilet hänen päänsä päälle, ja Herra kostaa sen sinulle.

23 Le vent d’aquilon dissipe les pluies, et le visage triste, la langue médisante.

Pohjatuuli tuottaa sateen, ja salainen kieli saattaa kasvot vihaisiksi.

24 Mieux vaut demeurer sur l’angle d’un toit qu’avec une femme querelleuse, et dans une maison commune.

Parempi on istus katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.

25 C’est de l’eau fraîche à une âme altérée, qu’une bonne nouvelle venant d’une terre éloignée.

Hyvä sanoma kaukaiselta maalta on kylmän veden kaltainen janoovaiselle sielulle.

26 Une fontaine troublée avec le pied, et une source corrompue, tel est le juste qui tombe devant l’impie.

Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lähde.

27 Comme manger beaucoup de miel n’est pas une bonne chose; ainsi celui qui scrute la majesté sera accablé par la gloire.

Joka paljon hunajaa syö, ei se ole hyvä, ja joka työtläitä asioita tutkii, se tulee hänelle työlääksi.

28 Comme est une ville ouverte, et sans enceinte de murailles; ainsi est l’homme qui ne peut, en parlant, retenir son esprit.

Joka ei taida hillitä henkeänsä, hän on niinkuin hävitetty kaupunki ilman muuria.