Luc 5
1 Or il arriva que lorsque la foule se précipitait sur lui pour entendre la parole de Dieu, il se tenait lui-même auprès du lac de Génésareth.
Niin tapahtui, kuin kansa tunki hänen tykönsä, kuulemaan Jumalan sanaa, että hän seisoi Genesaretin meren tykönä.
2 Or il vit deux barques qui étaient sur le bord du lac, et les pêcheurs étaient descendus, et lavaient leurs filets.
Ja näki kaksi venhettä olevan meren tykönä; mutta kalamiehet olivat niistä lähteneet ja pesivät verkkoja.
3 Montant dans une des barques qui était à Simon, il le pria de s’éloigner un peu de la terre. Or, s’étant assis, il enseignait le peuple de dessus la barque.
Niin hän meni yhteen venheeseen, joka oli Simonin, ja käski hänen vähän maasta laskea ulos; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.
4 Lorsqu’il eut cessé de parler, il dit à Simon: Avance en mer, et jetez vos filets pour pêcher.
Mutta kuin hän lakkasi puhumasta, sanoi hän Simonille: vie syvälle, ja heittäkää verkkonne apajalle.
5 Mais Simon, répondant, lui dit: Maître, nous avons travaillé toute la nuit sans rien prendre; cependant, sur votre parole, je jetterai le filet.
Ja Simon vastaten sanoi hänelle: Mestari! me olemme kaiken yön työtä tehneet ja emme mitään saaneet; mutta sinun käskystäs minä heitän ulos verkon.
6 Et quand ils l’eurent fait, ils prirent une si grande quantité de poissons, que leur filet se rompait.
Ja kuin he sen tekivät, sulkivat he suuren kalain paljouden, ja heidän verkkonsa repesi.
7 Et ils firent signe à leurs compagnons qui étaient dans l’autre barque de venir les aider. Ils vinrent donc, et emplirent les deux barques, au point qu’elles étaient près de couler à fond.
Ja he viittasivat kumppaneillensa, jotka olivat toisessa venheessä, tulemaan ja auttamaan heitä. Ja he tulivat ja täyttivät molemmat venheet, niin että he rupesivat vajoomaan.
8 Ce que voyant Simon Pierre, il tomba aux pieds de Jésus, disant: Retirez-vous de moi, Seigneur, parce que je suis un homme pécheur.
Kuin Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jesuksen polvien tykö, sanoen: Herra, mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen.
9 Car il était plongé dans la stupeur, lui et tous ceux qui se trouvaient avec lui, à cause de la pêche des poissons qu’ils avaient faite;
Sillä hämmästys oli hänen käsittänyt ja kaikki, jotka hänen kanssaan olivat, kalan saaliin tähden, jonka he saaneet olivat,
10 Et pareillement Jacques et Jean, fils de Zébédée, qui étaient compagnons de Simon. Et Jésus dit à Simon: Ne crains point: désormais ce sont des hommes que tu prendras.
Niin myös Jakobin ja Johanneksen, Zebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kumppanit. Ja Jesus sanoi Simonille: älä pelkää, tästedes sinä saat ihmisiä.
11 Et, les barques ramenées à terre, ils laissèrent tout, et le suivirent.
Ja he vetivät venheet maalle ja antoivat ylön kaikki, ja seurasivat häntä.
12 Or, il arriva, comme il était dans une des villes, qu’un homme couvert de lèpre, voyant Jésus, se prosterna la face contre terre, et le pria, disant: Seigneur, si vous voulez, vous pouvez me guérir.
Ja tapahtui, kuin hän oli yhdessä kaupungissa, katso, niin siinä oli mies spitalia täynnä; ja kuin hän näki Jesuksen, lankesi hän kasvoillensa, rukoili häntä, sanoen: Herra, jos sinä tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.
13 Et étendant la main, il le toucha, disant: Je le veux, sois guéri. Et sur-le-champ sa lèpre le quitta.
Ja hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, sanoen: minä tahdon, ole puhdas! Ja kohta spitali läksi hänestä.
14 Jésus lui commanda de ne le dire à personne: Mais va, dit-il, montre-toi au prêtre, et offre pour ta guéri son ce que Moïse a ordonné en témoignage pour eux.
Ja hän kielsi hänen kellenkään sanomasta: vaan mene, (sanoi hän) ja osoita itses papille, ja uhraa sinun puhditukses edestä, niin kuin Moses käski, heille todistukseksi.
15 Cependant sa renommée se répandait de plus en plus; des troupes nombreuses venaient pour l’écouter et pour être guéries de leurs maladies.
Niin sanoma levisi enemmin hänestä, ja paljo kansaa kokoontui kuulemaan ja että he parannettaisiin häneltä taudeistansa.
16 Mais il se retirait au désert, et priait.
Mutta hän meni korpeen, ja rukoili.
17 Et il arriva qu’un de ces jours, il était assis, enseignant. Or des pharisiens et des docteurs de la loi, qui s’étaient rendus de tous les villages de la Galilée, de la Judée et de Jérusalem, étaient aussi assis; et la vertu du Seigneur opérait pour guérir les malades.
Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin hän opetti, ja Pharisealaiset myös istuivat ja lainopettajat, jotka tulleet olivat jokaisesta Galilean ja Juudean kylästä ja Jerusalemista: ja Herran voima oli parantamassa heitä;
18 Et voilà que des gens portaient sur un lit un homme paralytique, et cherchaient à le faire entrer et à le poser devant lui.
Ja katso, miehet kantoivat vuoteessa ihmisen, joka oli halvattu, ja he pyysivät häntä viedä sisähälle ja panna hänen eteensä.
19 Mais ne trouvant point par où le faire entrer, à cause de la foule, ils montèrent sur le toit, et, par les tuiles, ils le descendirent avec le lit, au milieu de l’assemblée, devant Jésus;
Ja kuin ei he löytäneet kansan tähden, kusta puolesta he olisivat hänen saaneet sisälle, astuivat he katon päälle ja laskivat hänen lävitse katon vuoteinensa juuri Jeesuksen eteen.
20 Qui, voyant leur foi, dit: Homme, tes péchés te sont remis.
Ja kuin hän näki heidän uskonsa, sanoi hän sille: ihminen, sinun syntis anteeksi annetaan sinulle.
21 Alors les scribes et les pharisiens commencèrent à réfléchir, disant: Quel est celui-ci qui profère des blasphèmes? Qui peut remettre les péchés, sinon Dieu seul?
Ja kirjanoppineet ja Pharisealaiset rupesivat ajattelemaan, sanoen: kuka tämä on, joka pilkkasanoja puhuu? kuka voi synnit antaa anteeksi, paitsi ainoastaan Jumala?
22 Mais dès que Jésus connut leurs pensées, il prit la parole et leur dit: Que pensez-vous en vos cœurs?
Mutta kuin Jesus tunsi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille: mitä te ajattelette sydämessänne?
23 Quel est le plus facile de dire: Tes péchés te sont remis; ou de dire: Lève-toi et marche?
Kumpi on keveämpi? sanoa: sinun syntis anteeksi annetaan sinulle! taikka sanoa: nouse ja käy!
24 Or, afin que vous sachiez que le Fils de l’homme a sur la terre le pouvoir de remettre les péchés, il dit au paralytique: C’est à toi que je parle; lève-toi, prends ton lit et va t’en en ta maison.
Vaan että te tietäisitte Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa (sanoi hän halvatulle: ) minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias!
25 Et aussitôt, se levant devant eux, il prit le lit où il était couché, et s’en alla en sa maison, glorifiant Dieu.
Ja hän nousi kohta heidän nähtensä ja korjasi vuotehensa, jossa hän maannut oli, ja meni kotiansa, kunnioittain Jumalaa.
26 Et la stupeur les saisit tous, et ils glorifiaient Dieu. Et ils furent remplis de crainte, disant: Nous avons vu des merveilles aujourd’hui.
Ja suuri hämmästys tuli kaikkiin ja kunnioittivat Jumalaa, ja he täytettiin pelvolla, sanoen: me näimme tänäpänä kamalia.
27 Après cela il sortit, et vit un publicain nommé Lévi, assis au bureau des impôts; et il lui dit: Suis-moi.
Sitte läksi hän ulos ja näki Publikanin nimeltä Levin, istuvan tullihuoneessa, ja sanoi hänelle: seuraa minua!
28 Et lui, ayant tout quitte, se leva et le suivit.
Ja hän antoi ylön kaikki, nousi ja seurasi häntä.
29 Or Lévi lui fit un grand banquet dans sa maison; et il y avait une foule nombreuse de publicains et d’autres qui étaient à table avec eux.
Ja Levi teki hänelle kotonansa suuren pidon, ja paljo Publikaneja ja muita atrioitsivat heidän kanssansa.
30 Et les pharisiens et les scribes en murmuraient et disaient à ses disciples: Pourquoi mangez-vous et buvez-vous avec les publicains et les pécheurs?
Ja heidän kirjanoppineensa ja Pharisealaiset napisivat hänen opetuslapsiansa, sanoen: miksi te Publikanien ja syntisten kanssa syötte ja juotte?
31 Jésus répondant, leur dit: Ce ne sont pas ceux qui se portent bien qui ont besoin de médecin, mais les malades.
Ja Jesus vastaten sanoi heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
32 Je ne suis pas venu appeler les justes à la pénitence, mais les pécheurs.
En ole minä tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisiä parannukseen.
33 Alors ils lui demandèrent: Pourquoi les disciples de Jean jeûnent-ils et prient-ils souvent, de même que ceux des pharisiens, et que les vôtres mangent et boivent?
Niin he sanoivat hänelle: miksi Johanneksen opetuslapset usein paastoavat ja rukouksia pitävät, niin myös Pharisealaisten (opetuslapset), mutta sinun syövät ja juovat?
34 Il leur répondit: Pouvez-vous faire jeûner les fils de l’époux, tandis que l’époux est avec eux?
Mutta hän sanoi heille: ette voi hääjoukkoa niinkauvan paastoomaan vaatia, kuin ylkä on heidän kanssansa.
35 Viendront des jours où l’époux leur sera enlevé; ils jeûneront en ces jours-là.
Mutta päivät tulevat, että ylkä otetaan heiltä pois, silloin pitää heidän paastooman niinä päivinä.
36 Il leur faisait aussi cette comparaison: Personne ne met une pièce d’un vêtement neuf à un vêtement vieux; autrement ce qui est neuf déchire le vieux, et la pièce du neuf ne convient pas au vieux.
Mutta hän sanoi myös heille vertauksen: ei paikkaa kenkään uuden veran tilalla vanhaa vaatetta: muutoin myös se uusi repäisee, ja uusi paikka ei sovi vanhaan.
37 De même personne ne met du vin nouveau dans des outres vieilles; autrement le vin nouveau rompra les outres, et se répandra, et les outres seront perdues.
ja ei pane kenkään nuorta viinaa vanhoihin leileihin: muutoin nuori viina rikkoo leilit, ja se vuotaa ulos, ja leilit turmellaan.
38 Mais il faut mettre le vin nouveau dans des outres neuves; et l’un et l’autre sont conservés.
Mutta nuorta viinaa pitää pantaman uusiin leileihin: niin ne molemmat tallella ovat.
39 Et personne venant de boire du vin vieux, n’en veut aussitôt du nouveau, parce qu’il dit: Le vieux est meilleur.
Ja ei tahdo kenkään, joka juo vanhaa viinaa, kohta nuorta juoda; sillä hän sanoo: vanha on parempi.
