Lamentations 3
1 Je suis un homme voyant ma misère sous la verge de son indignation.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Il m’a conduit et amené dans les ténèbres et non à la lumière.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 C’est seulement contre moi qu’il tourne et retourne sa main durant tout le jour.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Il a fait vieillir ma peau et ma chair, il a brisé mes os.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Il a bâti autour de moi, et il m’a environné de fiel et de peine.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Il m’a mis dans des lieux ténébreux comme les morts éternels.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Il a bâti autour de moi, afin que je ne sorte pas; il a appesanti mes fers aux pieds.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Mais lors même que je crierais et que je prierais, il a repoussé ma prière.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Il a fermé mes voies avec des pierres de taille, il a détruit mes sentiers.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Il est devenu pour moi un ours en embuscade, un lion dans des lieux cachés.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Il a détruit mes sentiers et il m’a brisé, il m’a mis dans la désolation.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Il a tendu son arc, il m’a fait comme le but de ses flèches.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Il a lancé dans mes reins les filles de son carquois.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Je suis devenu la raillerie de tout mon peuple, leur chanson durant tout le jour.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Il m’a rempli d’amertume, il m’a enivré d’absinthe.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Et il a brisé toutes mes dents, il m’a nourri de cendre.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Et mon âme a été éloignée de la paix, et j’ai oublié le bonheur.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Et j’ai dit: Elle a péri, ma fin, et ce que j’espérais du Seigneur.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Souvenez-vous de ma pauvreté, et de l’excès commis contre moi, de l’absinthe et du fiel.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 J’en conserverai toujours la mémoire, et mon âme séchera en moi de douleur.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Je repasserai ces choses dans mon cœur, c’est pourquoi j’espérerai.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 C’est grâce aux miséricordes du Seigneur que nous n’avons pas été consumés; c’est parce que ses bontés n’ont pas fait défaut.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Elles se renouvellent au point du jour; votre fidélité est grande.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Mon partage est le Seigneur, a dit mon âme; à cause de cela je l’attendrai.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Le Seigneur est bon à ceux qui espèrent en lui, à l’âme qui le recherche.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Il est bon d’attendre en silence le salut de Dieu.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Il est bon à l’homme de porter un joug dès sa jeunesse.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Il s’assiéra solitaire, et il se taira, parce qu’il a mis ce joug sur lui.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Il mettra sa bouche dans la poussière, pourvoir si par hasard il y a espérance.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Il tendra la joue à celui qui le frappera, il sera rassasié d’opprobres.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Parce que le Seigneur ne rejettera pas toujours;
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Parce que s’il a rejeté, il aura aussi pitié selon la multitude de ses miséricordes.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Car il n’a pas humilié d’après son cœur, il n’a pas rejeté les fils des hommes,
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Afin de fouler sous ses pieds tous les captifs de la terre,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 Afin de faire incliner le droit de l’homme devant la face du Très-Haut.
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 Perdre un homme dans son jugement, le Seigneur ne le sait pas.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Qui est celui qui a dit qu’une chose se fît, le Seigneur ne l’ayant pas commandé?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 De la bouche du Très-Haut, les maux et les biens ne sortiront-ils pas?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Pourquoi a murmuré l’homme vivant, l’homme, de la punition de ses péchés?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Scrutons nos voies, interrogeons-les, et retournons au Seigneur.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Elevons nos cœurs avec nos mains vers le Seigneur qui est dans les cieux.
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Nous, nous avons iniquement agi, et au courroux nous vous avons provoqué, c’est pour cela que vous êtes inexorable.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Vous vous êtes enveloppé dans votre fureur, et vous nous avez frappés; vous avez tué et vous n’avez pas épargné.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Vous avez mis une nuée devant vous, afin que la prière ne passe pas.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Comme une plante arrachée et rejetée, vous m’avez mis au milieu des peuples.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Tous nos ennemis ont ouvert la bouche contre nous.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 La prophétie nous est devenue effroi, lacs et ruine.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Mon œil a fait couler des courants d’eaux sur la ruine de la fille de mon peuple.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mon œil s’est affligé, et ne s’est pas tu, de ce qu’il n’y avait point de repos,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 Jusqu’à ce que le Seigneur regardât et vît des cieux.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Mon œil a tourmenté mon âme à cause de toutes les filles de ma ville.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Ils m’ont pris à la chasse comme un oiseau, mes ennemis, sans sujet.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Ma vie est tombée dans la fosse, et ils ont posé une pierre sur moi.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Des eaux se sont débordées sur ma tête; j’ai dit: Je suis perdu.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 J’ai invoqué votre nom, Seigneur, du lac le plus profond.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Vous avez entendu ma voix; ne détournez pas votre oreille de mes sanglots et de mes cris.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Vous vous êtes approché de moi un jour, quand je vous ai invoqué; vous avez dit: Ne crains pas.
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Vous avez jugé, Seigneur, la cause de mon âme, rédempteur de ma vie.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Vous avez vu. Seigneur, leur iniquité contre moi; jugez leur jugement.
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Vous avez vu toute leur fureur, toutes leurs pensées contre moi.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Vous avez entendu leurs outrages, Seigneur, toutes leurs pensées contre moi;
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Les lèvres de ceux qui s’élèvent contre moi, et leurs projets contre moi tout le jour.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Quand ils sont assis, et quand ils se lèvent, voyez, je suis l’objet de leurs chansons.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 THAU. Vous leur rendrez la pareille, Seigneur, selon les œuvres de leurs mains.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 THAU. Vous leur mettrez comme un bouclier sur le cœur, la peine dont vous les accablerez.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 THAU. Vous les poursuivrez dans votre fureur, et vous les briserez sous le ciel. Seigneur.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
