Juges 17

1 Il y eut en ce temps-là un certain homme de la montagne d’Ephraïm, du nom de Michas,

Ja yksi mies oli Ephraimin vuorelta, nimeltä Miika.

2 Qui dit à sa mère: Les mille et cent sicles d’argent, que vous aviez mis à part, et au sujet desquels, vous aviez juré, moi l’entendant, voici que je les ai, et qu’ils sont avec moi. Sa mère lui répondit: Béni soit mon fils par le Seigneur!

Hän sanoi äidillensä: ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä, jotka sinulta otettiin, joiden tähden sinä kirosit ja puhuit minun korvaini kuullen: katso, ne ovat minun tykönäni, minä ne otin. Silloin sanoi hänen äitinsä: siunattu olet sinä, minun poikani, Herralle.

3 Michas les rendit donc à sa mère, qui lui avait dit: J’ai consacré et voué cet argent au Seigneur, afin que mon fils le reçoive de ma main, et qu’il fasse une image taillée au ciseau et une idole de fonte; et maintenant je te le remets.

Niin antoi hän äidillensä ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä jälleen. Ja hänen äitinsä sanoi: minä pyhitin kokonansa sen rahan Herralle minun kädestäni poikani edestä, tehdä kaivettua ja valettua kuvaa; ja nyt annan minä sinulle sen jällensä.

4 Il les rendit donc à sa mère, qui prit deux cents sicles d’argent et les donna à un orfèvre, afin qu’il en fit une image taillée au ciseau et une idole de fonte, qui demeura dans la maison de Michas.

Mutta hän antoi sen rahan äidillensä jälleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopiapenninkiä ja antoi ne hopiasepälle; hän teki kaivetun ja valetun kuvan, joka sitte oli Miikan huoneessa.

5 Michas aussi éleva séparément dans sa maison un petit temple au dieu, et fit un éphod, des théraphim, c’est-à-dire un vêtement sacerdotal, et des idoles; puis il remplit la main d’un de ses fils; et celui-ci devint son prêtre.

Ja Miikalla oli Jumalan huone, ja hän teki päällisvaatteen ja epäjumalan kuvat, ja täytti yhden poikansa kädet, ja hän oli hänen pappinsa.

6 En ces jours-là il n’y avait point de roi en Israël, mais chacun faisait tout ce qui lui semblait juste.

Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, ja itsekukin teki niinkuin heille näkyi hyväksi.

7 Il y eut aussi un autre jeune homme de Bethléhem de Juda, par sa parenté; et lui était Lévite, et il habitait là.

Mutta nuorukainen oli Juudan Betlehemistä, Juudan sukukunnasta, ja se oli Leviläinen, joka oli siellä muukalaisena.

8 Sorti de la ville de Bethléhem, il voulut voyager partout où il trouverait pour lui un avantage. Et lorsqu’il fut venu à la montagne d’Ephraïm, chemin faisant, et qu’il se fut un peu détourné jusqu’à la maison de Michas,

Hän meni Betlehemistä Juudan kaupungista vaeltamaan, kuhunka hän joutuis. Ja kuin hän tuli Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen, vaeltaen,

9 Michas lui demanda d’où il venait. Il répondit: Je suis Lévite de Bethléhem de Juda, et je vais pour habiter où je pourrai, et où je verrai qu’il me sera utile.

Kysyi Miika häneltä: kustas tulet? Leviläinen vastasi: minä olen Leviläinen Betlehemistä Juudan maalta, ja vaellan, kuhunka minä parhain taidan.

10 Et Michas dit: Demeure chez moi, et sers-moi de père et de prêtre; je te donnerai chaque année dix sicles d’argent, un double vêtement et ce qui est nécessaire pour la vie.

Miika sanoi hänelle: olen minun tykönäni. Sinun pitää oleman minun isäni ja pappini, ja minä annan sinulle vuosi vuodelta kymmenen hopiapenninkiä ja määrätyt vaatteet ja elatukses; ja Leviläinen meni hänen kanssansa.

11 Il consentit, et il demeura chez lui, et il fut pour lui comme un de ses enfants.

Ja Leviläinen rupesi olemaan sen miehen tykönä, ja hän piti sen nuorukaisen niinkuin yhden pojistansa.

12 Et Michas remplit sa main, et il garda ce jeune homme comme prêtre chez lui,

Ja Miika täytti Leviläisen käden, että hän oli hänen pappinsa, ja hän asui Miikan huoneessa.

13 Disant: Je sais que Dieu me fera du bien, puisque j’ai un prêtre de la race Lévitique.

Ja Miika sanoi: nyt minä tiedän Herran minulle hyvää tekevän, että minulla on Leviläinen pappina.